Hilde Levi
Hilde Levi (9. toukokuuta 1909 – 26. heinäkuuta 2003) oli saksalais-tanskalainen fyysikko. Hän oli ensimmäisiä, jotka käyttivät radioaktiivisiin isotooppeihin perustuvia radiohiiliajoitusta ja autoradiografiaa biologian ja lääketieteen aloilla. Myöhemmin hänestä tuli myös historioitsija, joka julkaisi George de Hevesyn elämäkerran.
Levi opiskeli Münchenin yliopistossa ja suoritti tohtorin tutkintonsa Kaiser Wilhelm instituutissa.[1] Hänen valmistuessaan vuonna 1934, Natsit olivat nousseet valtaan. Juutalaisuutensa vuoksi Levi ei voinut saada koulutustaan vastaavaa työtä Saksassa, joten hän siirtyi Tanskaan. Kööpenhaminan yliopistossa hän työskenteli James Franckin ja George de Hevesyn kanssa, julkaisten useita artikkeleita radioaktiivisten aineiden käytöstä biologiassa. [2]
Vuonna 1943 Natsien miehittäessä Tanskaa, Levi pakeni Ruotsiin, missä hän työskenteli Tukholman Wenner-Gren Instituutissa. Sodan jälkeen hän palasi Tanskaan. Vuosina 1947–48 hän vietti vuoden Yhdysvalloissa opettelemassa hiljattain keksittyjä radiohiiliajoitusta ja autoradiografiaa, ja toi nämä tekniikat Eurooppaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hilde Levi www.aip.org. 9.3.2015. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hilde Levi Jewish Women's Archive. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
