Julius Ailion vanhemmat olivat kansakoulun opettaja Johan Ax ja hänen puolisonsa Johanna Ax.[1] Ailio suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon 1909 toimien sen jälkeen Helsingin yliopiston arkeologian dosenttina 1910–1926. Ailion väitöskirja (1922) käsitteli Venäjän kivikauden kysymyksiä. Muinaistieteellisen toimikunnan / Kansallismuseon / esihistoriallisen osaston johtaja hänestä tuli 1920. Hän oli siviilitoimituskunnan päällikkönä ja senaattorina Tokoin senaatissa vuonna 1917 ja Tannerin hallituksen opetusministerinä 1926–1927. Kansanedustajana Ailio toimi sosiaalidemokraattisen puolueen edustajana vuosina 1919–1922 ja 1924–1933.[2]
Hän oli Työväen akatemian johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja, eli esimies vuosina 1924–1933. Hän pyrki opetuksessaan vapauttamaan opiskelijat aikaisemman vähäisen koulutuksen aikaansaamasta kiihkokansallis-uskonnollisesta painolastista ja korosti luonnontieteiden merkitystä. Työväen Akatemian historian mukaan hän edisti opiskelijoiden tutustumisretkiä Helsingissä eri kohteisiin . Hänet on haudattu Kauniaisiin Työväen akatemian puutarhaan. Kallion kyljessä olevaan osittain luonnon muovaamaan syvennykseen louhittiin erikseen hylly, johon tuhkauurna sijoitettiin. Päälle kiinnitettiin metallinen muistolaatta.