K. F. Haapasalo
Kalervo Felix (K. F., Feliks) Haapasalo (19. kesäkuuta 1912 Sortavala[1] – 9. heinäkuuta 2002) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän oli Karjalaisen II hallituksessa ministerinä kauppa- ja teollisuusministeriössä 15.7.1970–26.3.1971 sekä liikenneministerinä 26.3.1971–29.10.1971.[2]
Haapasalo oli kansanedustajana vuosina 1951–1975. Hän oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1964–1967[3]. Lisäksi hän oli Vapaus-lehden päätoimittaja ja maakuntaneuvos, ja vaikutti laajasti SDP:n Mikkelin alueen luottamustehtävissä. Hänen äitinsä oli kansanedustaja Anna Haapasalo.[4] Haapasalo kuului sosiaalidemokraattien asevelisosialistien ryhmään.[5]
Haapasalon isä oli liikkeenharjoittaja Uuno Haapasalo ja puoliso vuodesta 1941 Maire Onerva Virta. Haapasalo opiskeli Työväen Akatemiassa 1939–1940 ja osallistui Ruotsissa sanomalehtimieskursseihin 1946. Hän työskenteli Kansan Voiman toimittajana ja toimitussihteerinä 1937–1939, Kansan Lehdessä 1940 ja Kansan Työn toimitussihteerinä vuodesta 1941 vuoteen 1944, jolloin hänet nimitettiin Vapaus-lehden päätoimittajaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 140. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ K. F. Haapasalo Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Viljakainen, Jarmo: Liite 3: Yleisradion hallintoelimet 1964-1970 Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972. 2008. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ K. F. Haapasalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Keravuori K: K. F. Haapasalo Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.7.2013.
| Edeltäjä: Veikko Saarto |
Suomen liikenneministeri 1971 |
Seuraaja: Esa Timonen |
| ||||||||||||||
