Daavid

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kuningas Daavid)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Raamatun henkilöä. Etunimestä David/Daavid kerrotaan artikkelissa David (nimi). Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla David.
Daavid
Israelin kuningas
Valtakausi n. 1010 – 1002 eaa. ja 1002 – 970 eaa.
Edeltäjä Saul, Isboset
Seuraaja Salomo
Syntynyt n. 1040 eaa.
Betlehem, Israel
Kuollut n. 970 eaa.
Jerusalem, Israel
Puoliso Michal, Ahinoam, Abigail, Maachah, Haggith, Abital, Eglah, Batseba
Lapset Amnon, Chileab, Absalom, Adonias, Shefatias, Itream, Shammua, Shobab, Natan, Salomo, Ibhar, Elishua, Nefeg, Jafia, Elishama, Eliada, Elifalet, Tamar
Suku Daavid
Isä Iisai
Äiti Nitzevet
Uskonto jahvismi

Daavid (hepr. ‏דָּוִד‎, Dāwiḏ, rakastettu) oli Vanhan testamentin mukaan Juudan kuningas 1012–1005 eaa., koko Israelin kuningas 1005–972 eaa.[1] Hän oli Juudan sukukuntaan kuuluvan Iisain poika ja kuningas Salomon isä. Islamin mukaan Daavid oli profeetta. Raamatun mukaan Daavid teki Israelista sotaretkillään suurvallan.

Varmoja Raamatun ulkopuolisia viittauksia Daavidiin ei ole. Myöskään ei ole tehty kuningaskunnan olemassaoloon viittaavia arkeologisia löytöjä. Raamatussa ei kuvata kuningaskunnan edellyttämää hallintoa, ja sen mukaan maan armeija on koottu vapaaehtoisista ja seuraajat ovat melko pieneltä alueelta Hebronin ympäristöstä.[2] Tel Danin piirtokirjoituksen ja Meshan steelan tekstien on kuitenkin arveltu mahdollisesti kuvaavan Daavidia.[3] Kriittisen raamatuntutkimuksen piirissä Daavidista kirjoitetut tarinat nähdään puolustuskirjoituksina väärinkäytössyytöksiä vastaan.[4]

Elämä Raamatun mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daavidin elämästä kerrotaan erityisesti Ensimmäisessä ja Toisessa Samuelin kirjassa, Ensimmäisen kuningasten kirjan alussa sekä Ensimmäisessä aikakirjassa.

Ruutin kirjan mukaan Daavid polveutuu Juudan pojasta Peresistä, jolle syntyi Hesron, Hesronille Ram, Ramille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salma, Salmalle Boas, Boasille Obed, Obedille Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid.[5] Daavid oli kotoisin Beetlehemistä.

Daavidilla oli ainakin kahdeksan vaimoa: Mikal (toinen kuningas Saulin tyttäristä), Ahinoamin Jisreelistä,[6] Abigail,[7] Maakan, Haggit, Abitali, Egla ja Batseba. Raamatun mukaan Daavid sai lapsia vaimojensa kanssa seuraavasti: Hebronissa: esikoinen Amnon, jisreeliläisestä Ahinoamista; toinen Daniel, karmelilaisesta Abigailista; kolmas Absalom, Maakan, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, poika; neljäs Adonia, Haggitin poika; viides Sefatja, Abitalista; kuudes Jitream, Eglasta. Jerusalemissa syntyi: Simea, Soobab, Naatan ja Salomo, kaikkiaan neljä, Bat-Suuasta, Ammielin tyttärestä; sitten Jibhar, Elisama, Elifelet, Noogah, Nefeg, Jaafia, Elisama, Eljada ja Elifelet; kaikkiaan yhdeksän. Tässä ovat kaikki Daavidin 19 poikaa, lukuun ottamatta sivuvaimojen poikia.[8]

Tie kuninkaaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen Samuelin kirjan mukaan pappi Eelin luokse tuli Jumalan lähettämä nimetön profeetta,[9] joka antoi Jumalalta profetian Daavidista. "Mutta minä asetan itselleni papin, joka on uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä."[10] Profetia kokonaisuudessaan on Ensimmäisen Samuelin kirjan toisen luvun jakeissa 27–36.[11]

Daavid ja Saul, Rembrandt 1658. David soittaa harppua kuninkaalle, joka on "pahan hengen kiusaamana"

Daavidin aika nousta kuninkaaksi koitti, kun Saul oli rikkonut Jumalan käskyä sodassa amalekilaisia vastaan, minkä vuoksi Saul oli menettävä kuninkuutensa.[12] Saulin seuraaja Daavid oli beetlehemiläisen Iisain kahdeksas ja nuorin poika.[13] Kun profeetta Samuel voiteli Daavidin, Herran henki tuli Daavidiin ja siirtyi pois Saulista. Paha henki alkoi ahdistaa Saulia, ja hänen palvelijansa ehdottivat harppumusiikkia, joka toisi hänelle hyvän olon. Harpun soittajaksi valittiin Daavid, joka näin tuli Saulin hoviin, sai hänen suosionsa ja nousi hänen aseenkantajakseen.[14] Tapettuaan Goljatin sodassa filistealaisia vastaan[15] Daavid osallistui muillekin sotaretkille ja alkoi menestyksensä myötä saada yhä lisää kansansuosiota.[16] Daavid myös ystävystyi Saulin pojan Joonatanin kanssa.[17]

Saul alkoi kadehtia ja vihata suosittua Daavidia ja yritti tappaa hänet ja lopulta lähetti hänet taisteluihin siinä toivossa, että ne koituisivat hänen kuolemakseen. Daavid kuitenkin menestyi taistelussa ja hänen suosionsa kasvoi entisestään. Lopulta Daavid avioitui Saulin tyttären Mikalin kanssa.[18] Raamatun mukaan Daavidin menestys jatkui avioitumisen jälkeen ja Saul piti lopun ikänsä Daavidia vihollisenaan.[19] Saul jopa yritti kahdesti tappaa Daavidin, joka kuitenkin selvisi murhayrityksistä ystävänsä Joonatanin ja vaimonsa Mikalin – Saulin pojan ja tyttären – ansiosta.[20]

Daavid pakeni Saulia, kunnes saapui Adullamin luolaan.[21] Siellä häneen liittyi hänen sukunsa – pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä –, ja Raamatun mukaan hänestä tuli heidän johtajansa.[22] Daavid siirtyi joukkoineen Keilaan ja hyökkäsi Keilaa ryöstelleiden filistealaisten kimppuun ja löi heidät perin pohjin. Keilastakin Daavid ja 600 miestä joutuivat lähtemään Saulia pakoon.[23] En-Gedin autiomaassa, Kauriskallioiden itäpuolella, Saul etsi Daavidia 3 000 miehen voimin. Eräänä päivänä, kun Saul oli menossa tien vieressä olevaan luolaan tarpeilleen, Daavid oli miestensä kanssa saman luolan perällä. Tällöin Daavidin miehet ehdottivat Saulin surmaamista, johon Daavid ei kuitenkaan suostunut. Saul lähti luolasta jatkaakseen matkaansa, mutta Daavid tuli ulos luolasta, huusi Saulia ja selitti hänelle, kuinka lähellä hän oli omaa kuolemaansa käynyt. Niin Saul luopui kateudestaan ja vihastaan Daavidia kohtaan ja Daavid puolestaan vannoi, ettei vahingoita Saulia ja hänen sukuansa. Saul palasi kotiinsa, ja Daavid nousi turvapaikkaansa vuorille.[24] Tämän Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotun tarinan lisäksi kerrotaan toinen samanlainen tarina siitä, miten Daavid säästi Saulin hengen.[25]

Kuninkaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningas Daavidin valtakuntaa kuvaava kartta

Saul haavoittui pahasti taistelussa filistealaisia vastaan Gilboan vuorella ja syöksyi miekkaansa[26] tai antoi palvelijansa tappaa itsensä.[27] Saulin kuoltua Daavidista tuli Juudan kuningas Hebronissa.[28] Seitsemän vuoden kuluttua pohjoisen Israelin kuningas murhattiin, ja Daavid onnistui saamaan Israelin heimot valtansa alaisuuteen.[29] Pian sen jälkeen Daavid murhasi koko Saulin suvun, jottei siitä kukaan nousisi häntä vastaan.

Daavid kävi sotaa filistealaisia vastaan[30] ja pääsi rauhaan kaikista ympäröivistä vihollisista.[31] Toisen Samuelin kirjan kahdeksas luku kertoo Daavidin voitoista ympäröivistä valtioista: Daavid laajensi valloitussodilla yhdistynyttä Israelia. Hän hyökkäsi filistealaisia vastaan ja pani heidän kaupunkinsa maksamaan Israelille veroa, jättäen heille vain pienen rannikkokaistaleen. Idässä olevat Edom, Moab ja Ammon hävisivät taistelun israelilaisille, ja Soban kuningas Hadadeser voitettiin.[32]

Israelin valta ulottui Damaskokseen asti. Näihin aikoihin suurvallat Egypti ja Assyria elivät voimatonta aikaa eivätkä kyenneet puuttumaan Palestiinan maan asioihin auttaakseen Israelin naapureita. Daavid myös kehitti Israelin uskonnollista elämää. Hän teki Jerusalemista Israelin ja Juudan pääkaupungin ja uskonnollisen keskuksen.[33] Valtiolle tehtiin egyptiläisen mallin mukainen virkamiespyramidi. Daavid perusti vakinaisen armeijan, ja hänen henkivartiokaartinsa koostui ulkomaisista palkkasotureista (1. Kuninkaiden kirjan kreetit ja pleetit). Daavidin aikana nousi monia kapinoita keskushallintoa vastaan, muun muassa hänen poikansa Absalomin johtama,[34] ja hovissa juoniteltiin häntä vastaan hänen ollessaan jo vanha.

Daavidin kuoltua Juudan ja Israelin kuninkaaksi nousi hänen poikansa Salomo.

Daavid ja Psalmien kirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisessa perinteessä Psalmien viisi kirjaa on omistettu Daavidille, samaten kuin Tooraa oli omistettu Moosekselle. Daavidin nimissä on laadittu 73 psalmia, joiden alussa on merkintä: "Daavidin psalmi". Antiikin maailmassa yhteisöille oli varsin tavallista kirjoittaa jälkikäteen tekstejä, jotka laitettiin historiallisen henkilön nimiin. Tästä esimerkkinä on psalmin 30 temppelin vihkimislaulu, joka on ristiriidassa historian kanssa.[35]

Daavid Uudessa testamentissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden testamentin mukaan Jeesus kuului Daavidin sukuun. Jeesuksen esi-isänä Daavid mainitaan evankeliumeissa useita kertoja, muun muassa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien suku­luetteloissa.[36]

Daavid islamissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Daavid islamissa

Daavid on myös islamin profeetta, ja hänet mainitaan usein Koraanissa. Daavid sai Jumalalta kirjan nimeltä Psalttari, joten myös hän on Jumalan lähettiläs.[37]

Historialliset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Raamatun historiallisuus

Daavidin historiallisuudesta ei ole täyttä varmuutta. Raamatun lisäksi viitteitä historiallisuudesta löytyy Meshan steelasta ja Tel Danin piirtokirjoituksista. Tel Danin piirtokirjoituksen rekonstruktio kuuluu Biranin ja Naveh'n mukaan (puuttuvat tai epäselvät kohdat on merkitty hakasulkeisiin [...]) seuraavasti:

  1. [...] ja leikkasi [...]
  2. [...] isäni lähti [häntä vastaan] kun hän taisteli [...]
  3. Ja isäni asettui makuulle ja lähti [esi-isiensä luo]. Kuningas I[s-]
  4. raelin saapui aiemmin isäni maahan. [Ja] Hadad teki minut kuninkaaksi.
  5. Ja Hadad kulki edelläni [ja] minä erosin seitsemästä [...-]
  6. tä kuningaskuntani, ja minä tapoin [seitsemänkym]mentä kuning[asta], jotka olivat valjastaneet tuhan[sia sotavau-]
  7. nuja ja tuhansia hevosia. [Minä tapoin Jo]ramin [Ahabin] pojan,
  8. Israelin kuninkaan, ja [minä] tapoin [Ahas]jan [Joramin] pojan [kunin-]
  9. kaan Daavidin huoneen. Ja minä saatoin [kaupunkinsa raunioiksi ja muutin]
  10. heidän maansa [autioksi...]
  11. toinen [...ja Jehu hal-]
  12. litsi Israe[ia...ja minä saavutin]
  13. voiton[...]

Jopa monia Vanhan Testamentin tarinoita kriittisesti arvioineet arkeologit Israel Finkelstein ja Neil Asher Silberman katsovat, että Daavid oli olemassa, mutta häneen toisaalta liitetyillä tarinoilla Israelin suuruudesta ja valloitussodista ei ole arkeologisia todisteita.[38]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  • Kuula, Kari, Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. Helsinki: Kirjapaja, 2003, tarkistettu ja korjattu versio 2008. ISBN 978-951-607-648-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Iso Raamatun tietosanakirja, s. 637, 1972, Tikkurila
  2. ↑ Megan Bishop Moore, Brad E. Kelle: Biblical History and Israel S Past: The Changing Study of the Bible and History. Wm. B. Eerdmans Publishing, 17.5.2011. ISBN 9780802862600 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2017). (englanti)
  3. ↑ Norman Karol Gottwald: The Politics of Ancient Israel. Westminster John Knox Press, 1.1.2001. ISBN 9780664219772 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2017). (englanti)
  4. ↑ The Historical David: The Real Life of an Invented Hero Biblical and Early Christian Studies. 30.1.2014. Viitattu 9.10.2017. (englanti)
  5. ↑ Ruut 4:18–22
  6. ↑ 1. Sam. 25:43
  7. ↑ 1. Sam. 25:40
  8. ↑ 1. Aik. 3:1
  9. ↑ 1. Sam. 2:27
  10. ↑ 1. Sam. 2:35
  11. ↑ 1. Sam. 2:27–36
  12. ↑ 1. Sam. 15:2–29
  13. ↑ 1. Sam. 16:1–12
  14. ↑ 1. Sam. 16:13–21
  15. ↑ 1. Sam. 17:1–50
  16. ↑ 1. Sam. 18:2–7
  17. ↑ 1. Sam. 18:1
  18. ↑ 1. Sam. 18:8–27
  19. ↑ 1. Sam. 18:29–30
  20. ↑ 1. Sam. 19:1–17
  21. ↑ 1. Sam. 19–22
  22. ↑ 1. Sam. 22:1–2
  23. ↑ 1. Sam. 23:1–13
  24. ↑ 1. Sam. 24:1–22
  25. ↑ 1. Sam. 24:26
  26. ↑ 1. Sam. 31
  27. ↑ 2. Sam. 1:9–10
  28. ↑ 2. Sam. 2:1–11
  29. ↑ 2. Sam. 4:7–12, 2. Sam. 5:1–5
  30. ↑ 2. Sam. 5:7–25
  31. ↑ 2. Sam. 7:1
  32. ↑ 2. Sam. 8, 1. Aik. 18
  33. ↑ 2. Sam. 5:5–13, 2. Sam. 6:12
  34. ↑ 2. Sam. 15–18
  35. ↑ Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 123–127
  36. ↑ Matt. 1:1–14, Luuk. 3:23–31
  37. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 144
  38. ↑ Israel Finkelstein, Neil Asher Silberman: The Bible Unearthed : Archaeology's New Vision of Ancient Israel and the Origin of Its Sacred Texts, s. 123–145. New York, NY: Touchstone, 2002. ISBN 0-684-86913-6 . ”Archeologically we can no more about David and Solomon except that they existed—and that their legend endured.”

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Saul, Isboset 		Israelin kuningas Seuraaja:
Salomo
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daavid&oldid=22702284”