Lyijypuu
| Lyijypuu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Lyijypuut Leucaena |
| Laji: | leucocephala |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Lyijypuu (Leucaena leucocephala) on tropiikissa kasvava hernekasvien heimoon kuuluva pensas tai pieni puu.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijypuu kasvaa noin 6 metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat noin 25 cm pitkiä,[1] toistuvasti parilehdykällisiä. Kermanväriset kukat kasvavat tiiviissä pallomaisessa mykerössä. Niistä kehittyy 13–18 mm pitkiä palkoja,[2] joissa on noin 8–18 siementä kussakin.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijypuu on kotoisin alkujaan Meksikosta ja Keski-Amerikasta. Jo 400 vuotta sitten espanjalaiset konkistadorit veivät sitä Filippiineille rehuksi. Se on levinnyt sittemmin kaikkialle tropiikkiin. Australiaan se vietiin 1800-luvulla, ja 1920-luvulle mennessä se oli levinnyt sinne vieraslajina. Sitä arvioidaan kasvavan maailmassa noin 2–5 miljoonalla hehtaarilla.[2]
Käyttö ja haitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijypuun lehtiä käytetään eläinten rehuna. Lyijypuurehun ravintoarvo on lähellä sinimailasen arvoja, paitsi että lyijypuussa on enemmän karoteenia. Lisäksi lyijypuuta on käytetty polttopuuna, puutavarana, ihmisten ravinnoksi, viherlannoitteena, antamaan varjoa ja suojaamaan maata eroosiolta. Monikäyttöisyytensä takia sitä kutsuttiin 1970-luvulla "ihmepuuksi".[2]
Lyijypuusta on pyritty valikoimaan muotoja, jotka eivät tuota paljoa siemeniä. Näitä voidaan käyttää antamaan varjoa kaakao- ja kahviviljelmillä ja tukea köynnöksille kuten vanilja ja pippuri. Jos tukikasvi tuottaa paljon siemeniä, sen siementaimet kilpailevat hyötykasvin kanssa.[2]
Lyijypuusta on tullut haitallinen vieraslaji, joka muodostaa läpitunkemattomia tiheikköjä ja syrjäyttää paikallisia lajeja. Se valtaa avoimia alueita kuten rannikoita ja jokivarsia. Sitä on vaikea hävittää, sillä se nousee uudelleen juuriversoista ja siemenet säilyvät itämiskykyisinä 10–20 vuotta. Etelä-Afrikkaan tuotiin kemppeihin kuuluva hyönteislaji joka syö lyijypuun lehtiä. Se ei kuitenkaan tapa kasvia kokonaan. Sama laji levisi vahingossa myös Australiaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leucaena (Leucaena leucocephala) The State of Queensland (Department of Agriculture, Fisheries and Forestry). Arkistoitu 14.10.2014. Viitattu 18.5.2014.
- ↑ a b c d H.M. Shelton and J.L. Brewbaker: 2.1 Leucaena leucocephala - the Most Widely Used Forage Tree Legume FAO. Arkistoitu 15.7.2016. Viitattu 18.5.2014.
- ↑ a b Leucaena leucocephala (tree) Global Invasive Species Database. IUCN. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 18.5.2014.