Nüshu
Nüshu (perint.:
Nüshua kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Kirjoitusmerkkejä oli käytössä yli 600, joista 400–500 käyttäjää kohti. Merkit ovat kursiivilla kirjoitettuja kapeita variantteja kaishu-kirjoitusmerkeistä, ja ne ovat syntyneet kolmella eri tavalla: suoraan lainaamalla, muokkaamalla, ja vanhoja osia yhdistelemällä. Merkeistä kukin edustaa aina yhtä tietyllä tavalla lausuttua tavua, vaikka tavu edustaisikin eri sanoja eri asiayhteyksissä.[2][3]
Viimeinen nüshun käyttäjä kuoli vuonna 2004[2]. Vaikka kirjoitus onkin menettänyt käytännön merkityksensä, Kiinan hallitus pyrkii pitämään sitä hengissä järjestämällä sen opetusta ja näyttelyitä[4]. Elvytykseen pelätään kuitenkin liittyvän kirjoituksen alkuperäisten piirteiden vääristymistä[1][3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jon Watts: The forbidden tongue 23.9.2005. The Guardian. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ a b c Katja Nuorvala: Nu shu – naisten oma salakieli 7.3.2007. MTV3. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ a b c Proposal for encoding Nüshu in the SMP of the UCS std.dkuug.dk. 13.8.2007. Arkistoitu 28.5.2008. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ Valkeinen, Jutta: Nü shu – kiinattarien salainen kieli. 14.1.2008. gbtimes. Arkistoitu 26.4.2013. Viitattu 15.8.2012.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka, WSOY, 2006
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- AntroBlogi: Kiinalainen naisten kieli