Nukke
Nukke on ihmistä muistuttava esine. Yleensä nukke on lelu, kuten mollamaija, Barbie ja He-Man, mutta nukeiksi kutsutaan myös joitakin ihmisen muotoisia käyttöesineitä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuket ovat ihmisen vanhimpia leluja. Esihistoriallisista haudoista ei ole löytynyt nukkeja, mutta se voi johtua siitä, että nuket valmistettiin silloin huonosti säilyvistä materiaaleista kuten puusta, turkiksista tai kankaasta. Egyptiläisistä haudoista on kuitenkin löydetty puusta ja savesta valmistettuja nukkeja ajalta 3000–2000 eaa. Amerikassa nukkeja on löydetty inkojen ja asteekkien haudoista. Sen jälkeen intiaanit ovat käyttäneet enimmäkseen eurooppalaisperäisiä nukkeja.[1]
Joidenkin tutkijoiden mukaan uskonnollisiin tarkoituksiin valmistettu nukke on vanhempi kuin lelunukke. Antiikin Kreikassa ja Roomassa tytöt pyhittivät pois heitetyt nukkensa jollekin jumalattarelle. Nukkeja on myös haudattu kuolleiden lasten mukana. Japanissa nuket ovat perinteisesti olleet tärkeämpiä tyttöjen ja poikien festivaalifiguureina kuin leluina. Intiassa koristeltuja nukkeja on annettu lapsimorsiamille. Syyrialaiset naimaikäiset tytöt ripustavat nukkeja ikkunoihinsa.[1]
1500-luvulta 1700-luvulle saksalainen Nürnberg oli johtava nukkevalmistuskaupunki. Pariisissa valmistettiin paljon muotinukkeja. Entisaikojen nukkejen päät tehtiin puusta, terrakotasta, alabasterista ja vahasta. Lasitetut posliinipäät ja lasittamattomat himmeät biskviiposliiliniset päät nukeilla yleistyivät vuoden 1820 tienoilla. Eurooppalaisten nukkejen vartalot tehtiin 1800-luvulla usein oksakimpuista, puusta ja sahanpurusta. Myös paperinukkekirjat sekä kumiset ja guttaperkkaiset nuket olivat suosittuja. 1800-luvulla nuket saivat pallonivelet, liikkuvat silmät, äänen sekä kävelyttämiseen sopivat jalat. 1900-luvulla muovi yleistyi nukkejen valmistusmateriaalina.[1]
Taidenukke eli budoaari- tai salonkinukke oli etenkin 1920-luvulla suosittu ranskalaislähtöinen nukketyyppi. Se oli tehty käsityönä, se oli suunnattu aikuisille eikä lapsille, ja se edusti yksityiskohtaisesti 1920-luvun muoteja. Laiha, pitkäraajainen ja pitkäripsinen taidenukke oli pukeutunut korkokenkiin ja koruihin, ja se oli meikattu ja puuteroitu. Sen vaatteita ei voinut vaihtaa.[2]
1900-luvulla kehitettyjä ja suosituksi nousseita nukkeja ovat esimerkiksi teddykarhu, Barbie ja kaalimaan kakara.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leluna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tytöt leikkivät nukeilla paljon enemmän kuin pojat. Yleisimpiä tyttöjen lelunukkeja ovat erilaiset vauvanuket ja Barbie. Vauvanukkeja tyttölapset kuljettavat usein nukenrattaissa, jotka ovat lastenrattaiden tapainen lelu. Ensisijaisesti poikalapsille suunnattuja nukkeja ovat etupäässä toimintafiguurit kuten He-Man.
Lapsipsykologit ja -pedagogit alkoivat kiinnostua nukeista 1900-luvun alkupuolella ja julkaisivat suosituksia siitä, minkä ikäisenä lapsen kuuluu leikkiä nukeilla ja millaisilla nukeilla. Esimerkiksi Armi-Laina Sirelius suositteli vuonna 1939 Kotiliedessä lapsille yksinkertaisia nukkeja "hienon hienojen" koristeltujen nukkejen tilalle.[3] Saksalainen Paul Hildebrandt kirjoitti vuonna 1904, että nuket kehittävät tyttöjen taiteellista aistia ja luovuutta, koska lapset voivat kosketella nukkeja ja näin nauttia taiteesta "kouriintuntuvasti" ja luovalla tavalla. Nukke on hänen mukaansa erinomainen kasvatusväline, koska lapsi näkee nukessa kaikki mahdolliset ympärillään olevat ihmiset, mukaan lukien itsensä. Nukkea hoitaessaan lapsi voi kuvitella itsensä äidin rooliin ja harjoitella äidinrakkautta.[4]
Käyttöesineenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nukkeja käytetään terapian apuvälineinä esimerkiksi hyväksikäytettyjen lasten hoidossa sekä aikuisten tunneilmaisua helpottamaan.
Ensiavun opetuksessa käytettävä Anne-nukke ilmaisee sille annettavan ensiavun onnistumisen.
Autojen turvallisuutta testataan usein ihmisen kokoisilla nukeilla, jotka asetetaan auton penkeille istumaan.
Mallinukke on lähinnä myymäläkäytössä oleva luonnollisen kokoinen nukke, joka puetaan vaatteisiin, joita on tarkoitus tuoda esiin.
Rituaaliesineenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nukkea käytetään rituaaliesineenä varsinkin niin sanotussa sympaattisessa magiassa. Ajatuksena on, että mitä nukelle tapahtuu, tapahtuu myös taian kohteelle.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Amberg, Anna-Liisa & Suomi, Benita: Suuri suomalainen nukkekirja. Ajatus, 1997. ISBN 951-9440-52-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nukke Wikimedia Commonsissa