Paul Natorp
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Paul Gerhard Natorp (24. tammikuuta 1854 – 17. elokuuta 1924) oli saksalainen uuskantilainen filosofi, joka kuului Marburgin koulukuntaan. Hänet tunnettiin Platon-asiantuntijana.
Natorpin oppilaisiin kuuluivat filosofi ja historioitsija Ernst Cassirer sekä kirjailija Boris Pasternak. Natorp vaikutti fenomenologian perustajaan Edmund Husserliin sekä Hans-Georg Gadamerin varhaisiin teoksiin. Husserl antoi Natorpin vaikutukselle ja maineelle kiitoksen osasta menestystään. Lukuvuonna 1923-24 Natorp keskusteli ahkerasti Martin Heideggerin kanssa.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sozialpädagogik (1899)
- Logik in Leitsätzen (1904)
- Gesammelte Abhandlungen zur Sozialpädagogik (3 osaa, 1907)
- Pestalozzi. Leben und Lehre (1909)
- Die logischen Grundlagen der exakten Wissenschaften (1910)
- Philosophie; ihr Problem und ihre Probleme (1911)
- Sozialidealismus (1920)
- Beethoven und wir (1920)
- Allgemeine Logik, julkaistu postuumisti teoksessa Flach & Holzhey, Erkenntnistheorie und Logik im Neukantianismus (1979)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kim, Alan: Paul Natorp The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
