Tang Gaozu
Tang Gaozu | |
---|---|
![]() | |
Kiinan keisari | |
Valtakausi | 18. kesäkuuta 618 – 4. syyskuuta 626 |
Edeltäjä | Sui Gong |
Seuraaja | Tang Taizong |
Syntynyt |
7. huhtikuuta 566 Chang'an, Kiina |
Kuollut |
25. kesäkuuta 635 (69 vuotta) Chang'an, Kiina |
Puoliso | Taimu |
Suku |
Li ( |
Isä | Li Bing |
Äiti | Dugu |
Tang Gaozu (7. huhtikuuta 566 – 25. kesäkuuta 635), alkuperäiseltä nimeltään Li Yuan (
Vuonna 615 Li Yuan määrättiin sijoittamaan varuskunta Longxiin. Hän sai runsaasti kokemusta puolustaessaan valtakuntaa pohjoisen göktürkkejä vastaan ja pakottamalla heidät rauhaan. Tämän menestyksensä ansiosta Li Yuan sai runsaasti kannatusta, ja kun Sui-dynastia heinäkuussa 617 hajosi, Li Yuan nousi toisen poikansa Li Shiminin, myöhemmän keisari Taizongin, yllyttämänä kapinaan. Hän omaksui Suurkanslerin" (
Hallitsijakautenaan keisari Gaozu keskittyi yhdistämään valtakunnan Tang-dynastian alaisuuteen. Li Shiminin (
Vuonna 626 Li Shimin joutui riitaan veljiensä, kruununprinssi Li Jianchengin ja Qin prinssi Li Yuanjin kanssa, hyökkäsi heidän päälleen väijyksistä ja lopulta tappoi heidät. Huolestuneena siitä, mitä Li Shimin saattaisi seuraavaksi tehdä, keisari Gaozu luovutti valtaistuimen hänelle, jolloin hänestä itsestään tuli Taishang Huang, vetäytynyt keisari. Hän kuoli vuonna 635.
Nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisari Tang Gaozun alkuperäinen nimi oli Li Yuan (
Tausta ja uran alkuvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Li Yuaninin esi-isä seitsemännessä sukupolvessa oli Li Jao, Kuudentoista kuningaskunnan aikaisen Läntisen Liang-valtakunnan perustaja. Läntisen Liangin tuhouduttua Li Gaon pojanpoika Li Chon’er (
Sui Wendin hallituskaudella (581–606), Li Yuan toimi kolme kautta maakuntien kuvernöörinä. Wendin pojan Sui Yangin hallitsijakauden alussa hän toimi komentajakunnan kuvernöörinä, sillä keisari Yang oli muuttanut maakunnat komentajakunniksi, mutta myöhemmin hänet kutsuttiin nuoremmaksi ministeriksi keisari Yangin hallitukseen. Kun Yang vuonna 613 aloitti toisen sotansa Goguryeota vastaan, Yuanin vastuulla oli osa huoltotehtävistä. Kun kenraali Yang Xuangan ryhtyi kapinaan lähellä itäistä pääkaupunkia Luoyangia, keisari Yang nimitti Li Yuanin kenraaliksi ja antoi hänen vastuulleen sotilasoperaatiot Tongin solan länsipuolella, vaikkakaan Yuan Xuanganin kapina ei ulottunut sille alueelle. Li Yuan käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti palvelukseensa lahjakkaita henkilöitä. Myöhemmin samana vuonna, kun keisari Yang kutsui hänen luokseen, hän kieltäytyi hänelle uskotuista tehtävistään vedoten heikkoon terveydentilaansa, mihin keisari ei uskonut, vaan kysyi jalkavaimoltaan Wangilta, joka oli Li Yuanin veljentytär: ”Kuoleeko hän pian?” Peloissaan Li Yuan otti vastaan juomia ja lahjuksia yrittäen osoittaa keisarille, ettei hänellä ollut suurta kunnianhimoa. Vuonna 615 keisari Yang uskoi hänen vastuulleen talonpoikaiskapinan kukistamisen Hedongin (
Kapina keisari Sui Yangia vastaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisari Yang ei ollut tyytyväinen Li Yuaniin eikä Wang Rengongiin (
Vanhat selonteot, jotka Li Yianin toisen pojan Li Shiminin, keisari Tang Taizongin hallitessa kokosi herttua Dou, korostavat Li Minin aloitteellisuutta ja huomattavaa osuutta Li Yuanin kapinaan. Niiden mukaan Li Shimin olisi salaa suunnitellut kapinaa Sui-hallitusta vastaan yhdessä Pei Jin, keisari Yangin toisen palatsin hovimestarin, ja Li Wenjingin, Jinyangin herttuakunnan eli Taiyanin poliisituomarin kanssa, mutta ei olisi aluksi kertonut suunnitelmistaan Li Yuanille. Li Shiminin kovistellessa Pei Ji, joka oli luvattomasti sallinut Li Yuanin harjoittaa seksuaalista kanssakäymistä eräiden keisari Wendin jalkavaimojen kanssa, sai Li Yuanin vakuuttuneeksi siitä, että oli välttämätöntä ryhtyä kapinaan. Nykyiset tutkijat ovat kuitenkin päätelleet, että aloitteen kapinaan teki Li Yuan itse.
Li Yuan ryhtyi kokoamaan seudulta sotavoimia väittäen niiden olevan välttämättömiä alueen puolustamiseksi turkkilaisia vastaan, mihin selitykseen hänen varamiehensä Wang Wei (
Heti kun Li Jiancheng, Li Yuanji ja Chai saapuivat Taiyuaniin, Li Yuan ilmoitti virallisesti, että kapina oli puhjennut, mutta tekeytyi itse Suin lojaaliksi kannattajaksi ja julisti, että hänen ainoa tarkoitusperänsä oli saattaa valtaistuimelle keisari Yangin pojanpoika Yang You, prinssi Dai, joka tuolloin oli Chang’aniksi, ja kunnioittaa keisari Yangia eronneena keisarina (’’Taishang Huang’’). Li Yuan turvasi ensin pohjoisen sivustansa ottamalla yhteyttä Shibi Khaniin, maksamalla hänelle veroa ja saamalla vastineeksi miehiä ja hevosia. Hän asetti Li Jianchengin armeijansa johtoon, jätti Li Yianjin vastuulle Taiyanin ja eteni etelään. Samaan aikaan Hedongissa toimineet Sui-virkamiehet pidättivät Li Zhiynin ja veivät hänet Chan’aniin, jossa hänet teloitettiin.
Hänen tyttärensä Pingyang myi omaisuutensa kootakseen hänelle sotajoukon. Hän sai houkutelluksi useita muita johtajia taistelemaan hänen lippunsa alla. He ottivat haltuunsa useita kaupunkeja, ja hänen armeijansa laajeni, kunnes hänen alaisuudessaan oli 70 000 miestä.[1]
Samoihin aikoihin Li Yuan kirjoitti kirjeen toiselle kapinajohtajalle, Li Mi –nimiselle Wein herttualle, joka oli lähellä Luoyangia, yrittäen nähdä, seuraisiko Li Mi häntä, mutta Li Mi uskoi omiin voimiinsa ja antoi sihteerinsä Zu Junyanin (
»Vaikka minä ja sinä, vanhempi veljeni, ovat kuuluvat eri sukuhaaroihin, olemme molemmat Li-sukua. Tiedän, etten ole tarpeeksi voimakas, mutta rakkaudesta tämän maan miehiin olen ryhtynyt itse johtajaksi. Toivottavasti tuet ja autat minua. Valloittakaamme Ziying Xianyangissa ja tappakaamme Xin Shang Muyessä; eikö se olisi suuri saavutus?»
Li Yuan kauhistui, mutta koska hän ei halunnut saada lisää vihamiehiä, hän vastasi nöyrästi:
»Vaikka minä olen tavallinen ja hullu, minulla on esivanhempieni anteliaisuuden vuoksi ollut tilaisuus päästä keisarilliseksi sanansaattajaksi poistuessani pääkaupungista ja kaartin johtajaksi pääkaupungissa. Jos hallinto kaatuu enkä kykene sitä auttamaan, kaikkein ymmärtäväisimmätkin viisaat miehet moittivat minua. Siksi olen järjestänyt oikeamielisen armeijan ja yrittänyt solmia rauhan pohjoisten barbaarien (Tujuen) kanssa saadakseni maan rauhalliseksi ja suojellakseni Suita. Kuitenkin taivaan alla olevalla kansalla tulee olla joku heitä hallitsemassa, ja kuka muu se voisi olla kuin sinä? Minä olen liian vanha, yli 50-vuotias, ja se ei ole tarkoitukseni, mutta olen iloinen voidessani tukea sinua, nuorempi veljeni. Toivottavasti voin nousta lohikäärmeen asteikolla ja saavuttaa fenix-linnun siiven, ja toivon, että sinä, nuorempi veljeni, saat pian ennustusten mukaisesti koko maan rauhalliseksi. Sinä olet Li-suvun johtaja, ja toivon, että olet armollinen, hyväksyt minut ja palautat minulle Tangin alueen; se olisi minulle riittävä kunnia. Munulla ei ole sydäntä kuulemaan sellaisia käskyjä kuin Shang Xinin tappaminen Muyessä, enkä uskalla kuunnella käskyä Ziyangin valtaamiseksi Xianyangissa. Myös Fen- ja Jin –seudut (nykyinen Shanxi) on juuri nyt saatava rauhoittumaan, enkä vielä kykene järjestämään aikaa tavataksemme Mengjinissä ([(
盟 津 , [2].»
Li Mi oli mielissään Li Yuanin vastauksesta ja uskoi Li Yuanin tukevan häntä, ja siitä lähtien Li Mi ja Li Yuan lähettivät usein sanansaattajan välityksellä viestejä toisilleen. Niinpä Li Mi ei vastustanut Li Yuanin kampanjaa Chang’ania vastaan. Kun Li Yuan kuitenkin samoihin aikoihin saapui lähelle Hedongia, huono sää pysäytti hänen armeijansa, ja kun muonakin uhkasi loppua, levisi huhuja, että itäinen Tujue ja Liu Wuzhou aikoisivat hyökätä Taiyuaniin. Li Yuan käski ensin joukkojensa vetäytyä, mutta kun Li Jiancheng ja Li Shimin olivat jyrkästi eri mieltä, hän jatkoi etenemistään. Voitettuaan Suin joukot Huoyin taistelussa nykyisessä Yunchengissä hän päätti jättää itselleen pienen mahdollisuuden vartioida Hedongia samaan aikaan kun he ylittävät Keltaisenjoen ja etenivät Guanzhongiin, Chang’anin seudulle. Sinne saavuttuaan hän johti itse Chang’aniin edenneitä joukkoja, kun taas Li Jiancheng sai tehtäväkseen vallata Tongin solan seudut, jotteivät Luoyangissa olleet Suin sotajoukot pääsisi vahvistamaan Chang’anin puolustusta, ja Li Shiminin Weijoen pohjoispuolelle valloittamaan siellä olevat alueet. Samaan aikaan hänen tyttärensäkin oli ryhtynyt kapinaan tukeakseen heitä, ja hänkin sai kootuksi melkoisen sotajoukon, joka valloitti joitakin kaupunkeja. Hän yhdisti voimansa Li Shiminin ja hänen miehensä Chai Shaon kanssa. Pian Li Yuan yhdisti jälleen kaikki sotajoukkonsa ja piiritti Chan’anin. Talvella 617 hän valloitti Chang’anin ja julisti Yang Youn keisariksi nimellä Gong. Hän itse nimitti itsensä sijaishallitsijaksi suurkanslerin nimellä ja otti arvonimen Tangin prinssi. Suurin osa Suin hallussa yhä olleista alueista ei kuitenkaan tunnustanut Gongia keisariksi vaan piti edelleen Yangia keisarina. Li Yuan lähetti veljenpoikansa Li Xiaogongin etelään, jossa tämä pakotti Suin hallinnassa nykyisessä Shaanxissa, Sichuanissa ja Chongqingissa olleet kaupungit antautumaan.
Tang-dynastian perustaminen ja vähittäinen yhdistäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 618 keisari Yang surmattiin Jiangdussa, nykyisessä Yangzhoussa, kenraali Yuwen Huajin johtamassa kapinassa. Kun tieto tapahtuneesta saapui Chan’aniin, keisari Gong luovutti valtaistuimen Li Yuanille, josta tuli Tang-dynastian ensimmäinen keisari Gaozu. Hän palautti monia Sui-dynastian ensimmäisen keisarin, Wendin aikaisia laitoksia ja peruutti monet keisari Yangin tekemät muutokset. Hän teki keisari Gongista Xin herttuan ja nimitti vanhimman poikansa, Li Jianchengin kruununprinssiksi, kun taas Li Shimin nimitettiin Qinin ja Li Yuanji Qin prinssiksi. Samaan aikaan Luoyangissa toimineet Sui-hallituksen virkamiehet julistivat keisari Yangin toisen pojanpojan, Gongin veljen, Yuen prinssi Yang Tongin keisariksi ja kieltäytyivät tunnustamasta Chang’anissa tapahtunutta vallanvaihdosta.
Keisari Gaozun hallitusta kohtasi heti suuri haaste talonpoikaisjohtaja Xue Jun tahola, joka oli julistautunut Qinin keisariksi. Syksyllä 618 Xue käytti hyväkseen Li Shiminin sairautta, voitti Li Shiminin ja Li Wenjingin johtaman armeijan Qianshuin tasangolla, nykyisessä Xianyangissa, Shanxissa, ja lähestyi Chang’ania. Gaozu yritti liittoutua Liangin prinssin, Li Guin kanssa, sillä Xue Jun alueet olivat Tangin hallitsemien alueiden ja Liangin välissä. Kirjeessään Li Guille Gaozu ilmoitti olevansa hänen serkkunsa. Li Gui liittoutuikin joksikin ajaksi Gaozun kanssa. Xue Ju kuitenkin kuoli sairauteen ennen kuin oli voinut valloittaa Chang’ania, ja häntä seurasi hänen poikansa Xue Rengao, joka oli taitava johtaja mutta josta hänen kenraalinsa vieraantuivat hänen julmuutensa vuoksi. Li Shimin onnistui hyökkäämään Xue Rengaota vastaan, joka sekin sijaitsee nykyisessä Xianyangissa, ja hän pakotti Xue Rengaon antautumaan.
Sillä väin Li Mi, jonka Sui-kenraali Wang Shichong oli edellisenä vuonna kukistanut yllätyshyökkäyksessä, pakeni Tang-dynastian hallitsemalle alueelle ja antautui Gaozulle. Li Min kenraali Xu Shiji, joka hallitsi suurta osaa Li Min entisistä alueista, myönsi Xulle oikeuden käyttää keisarillista sukunimeä Li. Gaozu myönsi Li Minille Xingin herttuan, mutta nimitti hänet vain juhla-ministeriksi, virkaan, jota Li Mi itse ei pitänyt arvolleen soveliaana. Kiinalaisen uudenvuoden aikoihin vuonna 619 Li Mi pyysi keisari Gaozulta lupaa saada johtaa itään suuntautunutta sotaretkeä, jonka tarkoituksena oli pakottaa jotkut hänen entiset alamaisensa antautumaan Tangille, mutta heti Chang’anista poistuttuaan hän alkoi suunnitella itsenäisyytensä palauttamista. Tang-kenraali Sheng Yanshi (
Keväällä 619 Wang Shichong sai Luoyangissa Yang Tongin luovuttamaan hänelle valtaistuimensa, mikä teki lopun Sui-dynastiasta ja merkitsi Zhengin uuden valtion perustamista.
Suunnilleen samoihin aikoihin Li Gui, joka tosin ilmoitti kannattavansa Tang-dynastiaa, kieltäytyi hyväksymästä Tangin nimittämää Liangin ruhtinasta ja julistautui itse Tang-keisariksi. Kesällä 619 Li Guin virkamies An Xinggui (
Tang-dynastiaa kohtasi kuitenkin toinen vakava uhka: Liu Wuzhou, joka päätti marssia etelään Tangia vastaan. Keisari lähetti Pei Jin Liu Wuzhoun etenevää armeijaa vastaan, mutta Liu voitti Pein ja piiritti Taiyania. Li Yuanji pakeni takaisin Chang’aniin, ja Liu piiritti suurta osaa nykyistä Shanzia. keisari lähetti Li Shiminin Liuta vastaan, ja kesään 620 mennessä Li Shimin oli voittanut Liun ja pakottanut tämän pakenemaan itäisten turkkilaisten luo. Liun alue liitettiin Tang-valtakuntaan. Samoihin aikoihin kuitenkin Xian ruhtinas Dou Jiande teki suuren hyökkäyksen niitä Keltaisenjoen pohjoispuolella nykyisten Hebein ja Henanin alueella sijainneita kaupunkeja vastaan, jotka kuuluivat Tangin valtapiiriin. Hän piiritti ne lähes kaikki ja vangitsi keisari Gaozun serkun Li Shentongin (
Kun Li Shimin oli voittanut Liun, hän aloitti syksyllä 620 sotaretken Wangin hallitsemaa Zhengin valtiota vastaan. Aluksi hän ei voinut täysin voittaa Zhengiä, vaikka keväällä 621 Zhengin pääkaupunki Luoyang joutuikin ankaraan piiritykseen. Wang pyysi apua Doulta, joka suostuikin, vaikka olikin huolissaan siitä, että Tangin voitto Zhengistä merkitsisi hänen syrjäyttämistään, mutta samaan aikaan hän oli halukas käyttämään hyväkseen Zhengin heikkoutta ja vaatimaan sen alueita itselleen. Keisari Gaozu pelkäsi aluksi, että Dou ja Wang saattaisivat jakaa Li Shiminin joukot keskenään ja määräsi Li Shiminin palaamaan, mutta Li Shiminin pyynnöstä hän muutti mielensä ja salli hänen jäädä Luoyangin alueelle. Kun Li Shimin jätti Li Yuanjin huolehtimaan Luoyangin piirityksestä, hän itse eteni Hulaon solaan saakka, jota hän käytti tukikohtanaan. Kesällä 621 Tangin ja Zian joukot kohtasivat toisensa Hulaossa, ja Li Shimin voitti ja vangitsi Doun. Epätoivoissaan myös Wang antautui, ja suurin osa Zhengin alueista liitettiin Tang-valtakuntaan. Myös Xian alue liitettiin Tang-valtakuntaan, mutta sen jälkeen kun keisari Gaozu oli teloittanut Doun, Doun kenraali Liu Heita nousi Tangia vastaan ja valloitti suuren osan Xian entisestä alueesta, kun taas Xu Yuanlang, Zhengille aikaisemmin antautunut kapinajohtaja, nousi myös uudestaan kapinaan ja valtasi nykyisen Shandongin alueen. Vuonna 621 Li Xiaogong voitti myös Xiao Xianin, Liang-keisarin, joka oli hallinnut nykyisiä Hubein, Hunanin ja Guangxin alueita, ja pakotti tämän antautumaan. Toisella rintamalla Li Fuwein luutnantti Fu Gongshi voitti Li Zitongin pakottaen hänetkin antautumaan. Liangin ja Wun alueet liitettiin Tang-valtakuntaan. Historioitsijat ovat todenneet, että keisari Gaozu teloitutti väärin perustein tai ilman riittäviä todisteita rikoksista useita sellaisiakin henkilöitä, jotka olivat auttaneet häntä Tang-dynastian perustamisessa:
- Li Wenjing vuonna 619, noituudesta syytettynä
- Dugu Huai’en (
獨 孤 懷 恩 ), keisarin serkku, vuonna 620, maanpetoksesta syytettynä - Li Zhongwen (
獨 孤 懷 恩 ), Zhenxiangin ruhtinas, vuonna 620, syytettynä yhteistyöstä Itäisen Tujuen kanssa - Liu Shirang (
劉 世 讓 ), Yingyangin herttua, vuonna 620, syytettynä yhteistyöstä Itäisen Tujuen kanssa
Gaozun poikien väliset riidat ja Xuanwun portin välikohtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 622 Li Shimin voitti Liu Heitan ja karkotti hänet itäturkkilaisten alueelle, mutta Liu Heita palasi pian itäturkkilaisia apujoukkoja mukanaan ja surmasi taistelussa keisari Gaozun veljenpojan Li Daoxuanin (
Samoihin aikoihin Li Jiancheng ja Li Shimin alkoivat yhä enemmän kilpailla keskenään, sillä vaikka myös Li Jianchengillä oli ollut osuutensa Tang-dynastian suorittamaan Kiinan yhdistämiseen, juuri Li Shimin oli kukistanut kilpailevat vallantavoittelijat, joita olivat Xue Rengao, Liu Wuzhou, Dou Jiande ja Wang Shichong, ja täten hän oli saavuttanut armeijan keskuudessa suuremman maineen. Li Yuanji, jonka keisari oli myös nimittänyt kenraaliksi, asettui Li Jianchengin puolelle ja yllytti tätä usein kovempiin toimiin Li Shiminiä vastaan toivoen tällä tavoin pääsevänsä kruununprinssiksi, kun Li Jianchengistä tulisi keisari. Li Jiancheng ja Li Yuanji olivat paremmissa väleissä keisari Gaozun nuorten jalkavaimojen kanssa kuin Li Shimin (sillä heidän äitinsä herttuatar Dou oli kuollut Tangin valtaannousua), ja nämä jalkavaimot auttoivat Li Jianchengiä pääsemään keisarin suosioon, jolloin päätti olla nimittämättä Li Shiminiä kruununprinssiksi, niin kuin hän sitä ennen oli aikonut tehdä.
Talvella 622 enää vain Liu Heita uhkasi vakavasti Tangin valtaa. Hovimiestensä Wang Guin ja Wang Zhengin ehdotuksesta, joiden mielestä Li Jianchengin olisi saavutettava joitakin sotilaallisia voittoja saadakseen maineensa palautetuksi, Li Jiancheng ilmoittautui vapaaehtoiseksi komentamaan Liu Heitaa vastaan taistelevaa armeijaa. Niinpä keisari Gaozu nimitti tehtävään Li Jianchengin ja tämän apumieheksi Li Yuanjin. Vuoden 623 alussa, kun Liu oli kukistunut yritettyään hyökätä Tangin Wein prefektuuriin (
Samaan aikaan Li Jianchengin ja Li Shiminin välinen riita kärjistyi. Vuonna 624 Li Jiancheng pyysi vastoin keisari Gaozun antamia määräyksiä kenraali Li Yiltä, Yanin ruhtinaalta, joukon sotilaita täydennykseksi henkivartiostoonsa. Kun tämä tuli keisarin tietoon, hän moitti Li Jianchengiä ankarasti ja karkotti hänet ja hänen henkivartiostonsa komentajan, Keda Zhin (
Keisari Gaozulle aiheuttivat jatkuvasti huolta myös itäturkkilaisten maahanhyökkäykset. Hän harkitsi jopa Chang’anin polttamista maan tasalle ja pääkaupungin siirtoa Fanchengiin (樊城, nykyisessä Xianganissa, Hubeissa), mitä ehdotusta kannattivat myös Li Jiancheng, Li Yuanji ja kansleri Pei Ji. Li Shimin kuitenkin vastusti, eikä aikomusta toteutettu. Samaan aikaan Li Shimin itse lähetti uskottujaan Luoyangiin saadakseen siellä olevan armeijan omaan valvontaansa. Li Shimin sai vakavan ruokamyrkytyksen juhlittuaan Li Jianchengin palatsissa, mitä sekä keisari Gaozu että Li Shimin itse ilmeisesti pitivät murhayrityksenä. Tämän jälkeen Gaozu aikoi lähettää Li Shiminin vartioimaan Luoyangia, jottei lisää konflikteja ilmaantuisi, mutta neuvoteltuaan keskenään Li Jiancheng ja Li Yuanji päätyivät siihen, että tämä vain antaisi Li Shimille tilaisuuden muodostaa sinne oman sotajoukkonsa, ja siksi he vastustivat suunnitelmaa. Keisari Gaozu ei sitä toteuttanutkaan. Vuonna 626 Li Shimin pelkäsi, että Li Jiancheng aikoisi tappaa hänet, ja hänen hovimiehensä Fang Xuanling, Du Ruhui ja Zhangsun Wuji rohkaisivat toistuvasti Li Shiminiä ensin hyökkäämään Li Jianchengiä ja Li Yuanjia vastaan, samaan aikaan kun Wei Zheng rohkaisi Li Jianchengiä hyökkäämään Li Shiminiä vastaan ensin. Li Jianchengin vaatimuksesta keisari Gaozu erotti Fangin ja Dun sekä Yuchi Jingden ja Cheng Zhijien Li Shiminin hovimiesten viroista. Zhangsun, joka sai pitää virkansa, yritti edelleen suostutella Li Shiminiä hyökkäämään ensin.
Kesällä 626 itäturkkilainen kaanikunta teki uuden hyökkäyksen. Keisari Gaozu aikoi ensin lähettää Li Shiminin taistelemaan turkkilaisia vastaan, mutta Li Jianchengin aloitteesta hän päättikin lähettää Li Yuanjin. Li Yuanji sai komentoonsa suuren osan ennestään Li Shiminin johdossa olleesta armeijasta, mikä aiheutti Li Shiminille lisää huolia, sillä hän ei uskonut voivansa pitää puoliaan mahdollista hyökkäystä vastaan ilman nyt Li Yuanjin komennossa olleita joukkoja. Li Shiminin pyynnöstä Yuchi kutsui salaisesti Fangin ja Dun takaisin hänen asuntoonsa, ja eräänä yönä hän syytti keisari Gaozun kuullen Li Jiancheniä ja Li Yuanjia aviorikoksesta keisarin jalkavaimojen kanssa. Seuraavana aamuna Gaozu kutsui Li Jianchengin ja Li Yuanjin puhutteluun, jossa vanhemmat virkamiehet Pei Ji, Xiao Yu ja Chen Shuda saivat tehtäväkseen tutkia, pitivätkö Li Shiminin syytökset paikkansa. Kun Li Jiancheng ja Li Yianji lähestyivvät keisarin palatsin suurta porttia, Xuanwun porttia (
Eronneena keisarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eronneena keisarina Gaozu ei yrittänyt paljonkaan vaikuttaa poikansa, keisari Taizongin, hallitustoimiin, ja hänen myöhemmistä teoistaan on säilynyt vain niukasti tietoa. Keisari Taizong ryhtyi lähes välittömästi peruuttamaan joitakin isänsä toimenpiteitä. Esimerkiksi Gaozu oli nimittänyt monia sukulaisiaan keisarillisiksi prinsseiksi, minkä arvon Taizong riisti heiltä vuonna 626 alentaen useimmat heistä herttuoiksi. Gaozu oli myös nimittänyt monia kamarirouvia, joista Taizong erotti 3000 viroistaan vuonna 628, joskin hän itse myöhemmin nimitti tilalle ainakin yhtä monta uutta.
Vuonna 629 Gaozu muutti pääpalatsistaan, Taijin palatsista (
Vuonna 630 Gaozu sai kuulla, että Taizong oli lähettänyt kenraali Li Jingin voittamaan ja vangitsemaan turkkilaisen khaganin Jiali Khanin (Ashina Duobin). Gaozu, joka oli koko valtakautensa perinyt itäturkkilaisilta veroja, kommentoi: “Han-keisari Han Gaozu joutui ansaan eikä kyennyt kostamaan.[3] Nyt poikani voi tuhota Tuyuen. Olen uskonut valtakunnan oikealle henkilölle, ja mistä minun pitäisi olla huolissani?”[4] Hän kutsui monia prinssejä ja prinsessoja sekä korkea-arvoisia virkamiehiä juhlimaan voittoa, soitti itse pipaa samalla kun vieraat tanssivat.
Koska Chang’anissa oli kesäisin usein kuumaa, keisari Taizong kutsui usein Gaozun vierailulle Jiuchengin palatsiin (
Gaozun aikaiset kanslerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Li Shimin (618–626)
- Pei Ji (618–626)
- Liu Wenjing (618)
- Xiao Yu (618–626)
- Dou Wei (618)
- Dou Kang (618)
- Chen Shuda (618–626)
- Yang Gongren (619–626)
- Feng Deyi (620–626)
- Pei Ju (624–625)
- Yuwen Shiji (625–626)
- Gao Shilian (626)
- Fang Xuanling (626)
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isä
- Li Bing (??) (k. 572), Tangin herttua Ren Sui-dynastian aikana, kunnioitettiin kuolemansa jälkeen nimellä keisari Yuan (Shizu)
- Äiti
- herttuatar Dugu, Dugu Xinin (???) tytär, Sui-dynastian keisarinna Dugun sisar,
- Puoliso
- Keisarinna Dou, Shenwun herttua Dou Yin (??) ja prinsessa Xizngyangin tytär
- Tärkeimmät jalkavaimot
- Wan, Li Zhiyunin äiti
- Yin, prinssi Yuanhengin äitiprinssi Yuanheng
- Mo, prinssi Yuanjingin äiti
- Sun, prinssi Yuanchangin äiti
- Yuwen, prinssien Yuanjian ja Lingkuin äiti, Yuwen Shun tytär
- Cui, prinssi Yuanyun äiti
- Yang, prinssi Yuanxiangin äiti
- Yang, prinssi Yuanmingin äiti
- Guo, prinssi Yuanlin äiti
- Liu, prinssi Yuanqingin äiti
- Yang, prinssi Fengin äiti
- Zhang, prinssi Yuanguiin äiti
- Zhang, prinssi Yuanyiin äiti
- Liu, prinssi Yuanyingin äiti
- Wang, prinssi Yuanzevin äiti
- Lu, prinssi Yuanxiaoin äiti
- Zhang, prinssi Yuanfangin äiti
- Lapset
- Li Jiancheng (
李 建 成 ), vuodesta 617 Longxin herttua, vuodesta 618 kruununprinssi, jonka Li Shimin vuonna 626 surmasi. - Li Shimin (
李 世 民 ), vuodesta 617 Dunhuangin herttua, myöhemmin Zhaon herttua, vuodesta 618 Qinin prinssi, vuodesta 626 kruununprinssi, myöhemmin Tang-keisari Taizong. - Li Xuanba (
李 玄 霸) (599–614), kuoli nuorena ilman jälkeläisiä, nimitettiin kuolemansa jälkeen vuonna 618 Wein prinssi Huaiksi. - Li Yuanji (
李 元吉 ), alkujaan vuodesta 617 Guzangin herttua, myöhemmin Qin herttua ja Qin prinssi, Yuchi Gong surmasi hänet vuonna 626. - Li Zhiyun (
李 智 雲 ) (603–617), jonka Sui-dynastian virkamies Yin Shishi (陰 世 師 ), - Li Yuanjing (
李 元 景 ), vuodesta 620 Zhaon prinssi, vuodesta 636 Jingin prinssi, menetti arvonimensä vuonna 653, kun keisari Tang Gaozong pakotti hänet tekemään itsemurhan. - Li Yuanchang (
李元 昌 ), vuodesta 620 Lun prinssi, vuodesta 636 Hanin prinssi, keisari Taizong pakotti hänet vuonna 643 tekemään itsemurhan. - Li Yuanheng (
李元 亨 ), vuodesta 620 Fengin prinssi, kuollut 632. - Li Yuanfang (
李 元方 ), vuodesta 621 Zhoun prinssi, kuollut 629. - Li Yuanli (
李 元 禮 ), vuodesta 621 Zhengin prinssi, vuodesta 636 Xun prinssi, kuollut 672. - Li Yuanjia (
李元 嘉 ) (s. 619), vuodesta 621 Songin, myöhemmin myös Xun prinssi, vuodesta 636 Hanin prinssi, Wu Zetian teloitti hänet vuonna 688. - Li Yuanze (
李 元 則 ), vuodesta 621 Jingin prinssi, vuodesta 636 Pengin prinssi Si, kuollut 651. - Li Yuanyi (
李 元 懿), vuodesta 621 Tengin prinssi, vuodesta 636 Zhengin prinssi, kuollut 673. - Li Yuangui (
李 元 軌), vuodesta 623 Shun prinssi, vuodesta 625 Wun ja vuodesta 636 Huon prinssi, kuoli maanpaossa vuonna 688. - Li Feng (
李 鳳 ) (s. 623), alkujaan Binin prinssi, vuodesta 626 Guon prinssi Zhuang, kuollut 674. - Li Yuanqing (
李 元 慶 ), vuodesta 632 Hanin prinssi, vuodesta 625 Chenin prinssi, vuodesta 636 Daon prinssi Xiao, kuollut 664. - Li Yuanyu (
李元 裕 ), vuodesta 631 Guin prinssi, vuodesta 637 Dengin prinssi Kang, kuollut 665. - Li Yuanming (
李元 名 ), vuodesta 631 Qiaon prinssi, vuodesta 637 Shun prinssi, Wu Zetian teloitti hänet vuonna 689. - Li Lingkui (
李 靈 夔), vuodesta 631 Wein prinssi, vuodesta 636 Yanin ja vuodesta 640 Lin prinssi, teki itsemurhan vuonna 688. - Li Yuanxiang (
李元 祥 ), vuodesta 631 Xun prinssi, vuodesta 637 Jiangin prinssi An, kuollut 680. - Li Yuanxiao (
李 元 曉 ), Min prinssi Zhen vuodesta 631, kuollut 676. - Li Yuanying (
李 元 嬰), Tengin prinssi vuodesta 639, kuollut 684. - Prinsessa Changsha
- Prinsessa Xiangyang
- Prinsessa Pingyang (k. 623)
- Prinsessa Gaomi (k. 655)
- Prinsessa Guiyang, myöhemmin prinsessa Changguang
- Prinsessa Wanchun, myöhemmin prinsessa Changsha
- Prinsessa Yongjia, myöhemmin prinsessa Fangling
- Prinsessa Jiujiang
- Prinsessa Lujiang
- Prinsessa Nanchang
- Prinsessa Anping
- Prinsessa Huainan
- Prinsessa Zhending
- Prinsessa Hengyang
- Prinsessa Danyang
- Prinsessa Linhai
- Prinsessa Guantao
- Prinsessa Qianjin, myöhemmin prinsessa Anding
- Prinsessa Changle (teki itsemurhan vuonna 688)
- Li Jiancheng (
Esivanhemmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Li Xi | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Li Tianxi | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Rouva Zhang | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Li Hu, Longxin herttua Xiang | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Rouva Jia | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Li Bing, Tangin herttua Ren | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Herttuatar Liang | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
{{{nimi}}} | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Dugu Ku | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kenraali Dugu Xin | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Herttuatar Dugu | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Rouva Cui | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barbara Peterson: Notable Women of China: Shang Dynasty to the Early Twentieth Century. M.E. Sharpe, Inc, 2000.
- Old Book of Tang, vol. 1.
- New Book of Tang, vol. 1.
- Zizhi Tongjian, vols. 175, 182, 183, 184, 185, 186, 187, 188, 189, 190, 191, 192, 193, 194.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Barbara Bennet Peterson: Notable Women of China: Shang Dynasty to the Early Twentieth Century., s. 179. M.E. Sharpe, Inc., 2000.
- ↑ Mengjin = nykyinen Zhengzhou, Henanissa, paikka, jossa Zhou-dynastian kuningas Wu oli tavannut kannattajansa ennen kuin hyökkäsi Shang-dynastian kuningas Zhouta vastaan
- ↑ viittaus Xiongnun joukkoja vastaan Baidengissä vuonna 200 eaa. käytyyn taisteluun
- ↑ Bennet Peterson, s. 179
Edeltäjä: Sui Gongdi |
Kiinan keisari 618–626 |
Seuraaja: Tang Taizong |
|