Uinti

Kilpauintia.

Uinti tarkoittaa toimintaa, jossa ihminen liikkuu omin lihasvoimin tuotetulla työntövoimalla eteenpäin vedessä. Uinnin tarkoituksena voi olla esimerkiksi kuntoilu, urheilu, virkistäytyminen tai veden varaan joutuneella hengissä säilyminen.

Uimalla liikkuvat veden alla tai veden pinnalla myös useat eläinlajit, kuten kalat, useat sammakkoeläimet, matelijat ja nilviäiset sekä vesilinnut.

Uintitekniikoita

Krooli ja vapaauinti

Pääartikkeli: krooli

Krooliuintia.

Krooli (engl. crawl) on nopein ilman apuvälineitä suoritettava uintitekniikka, ja siksi se on kilpailutilanteen vapaauinnissa (engl. freestyle) käytetyin tekniikka. Kroolin käsiveto koostuu veto- ja palautusvaiheista. Vetovaiheen alussa käsi on kurkotettuna suoraan eteen, mistä se pyritään mahdollisimman suuri vetopinta-ala ylläpitäen siirtämään vastakkaiseen ääriasentoonsa reiden sivulle. Krooliuinnin potkuna käytetään vuoropotkua. Uinnin aikana kasvot pidetään vedessä.

Selkäuinti

Pääartikkeli: selkäuinti

Selkäuinti on periaatteessa kroolia selällään. Se on yleinen kuntouintitekniikka, jossa uidaan selällään. Selkäuinnin potku on lähes samanlainen kuin krooliuinnissa. Käsivedossa voidaan erottaa samat vaiheet kuin krooliuinnissa, eli palautusvaiheessa käsi tuodaan veden pinnan päällä eteen ja vetovaiheessa se viedään veden alla reidelle asti. Selkäuinnin käsivedossa on erityisen tärkeää ns. rullaus. Tällä tarkoitetaan hartialinjan kiertymistä käsivetojen rytmissä. Esimerkiksi oikean käden ollessa palautusvaiheessa oikea hartia nousee vedestä ja vasen painuu alas. Rullauksella minimoidaan veden vastus palautuvan käden osalta ja maksimoidaan vetopinta-ala vetävän käden osalta.

Rintauinti

Rintauintia.

Pääartikkeli: rintauinti

Rintauintia kutsutaan joissakin yhteyksissä myös sammakkouinniksi, koska sen potku muistuttaa sammakon takajalkojen liikettä vedessä. Rintauinti on hyvin yleinen kuntoilumuoto, ja ehkä juuri siksi sitä uidaan hyvin monilla eri tavoilla. Se on fyysisesti melko helppo laji. Selkäuintia ja alkeisselkäuintia voi pitää rintauintiakin vähemmän vaativina, mutta rintauinti on yleisempää ehkäpä juuri siksi, että toisin kuin selkäuinnissa, rintauinnissa on helppo nähdä eteenpäin. Harrastusuimareilla on usein käytössä tyyli, jossa päätä pidetään jatkuvasti pinnan yläpuolella, etteivät hiukset kastuisi tai siitä syystä, että uimari ei hallitse hengitystekniikkaa. Tässä tyylissä on vaarana niskan rasittuminen.

Rintauinnin potku alkaa tilanteesta, jossa jalat ovat suorina nilkkoja myöten. Jalat koukistetaan yhtäaikaisesti niin, että polvet kiertyvät lievästi ulospäin. Veden vastuksen minimoimiseksi pyritään välttämään polvien tuomista liikaa "mahan alle". Nilkat koukistetaan ja jalat potkaistaan suoriksi leveälle. Potkun loppuvaiheessa jalkapohjat viedään yhteen ja ojennetaan.

Rintauinnin käsiveto voidaan synkronoida potkun kanssa niin, että kädet työnnetään yhtäaikaisesti eteen samalla hetkellä kuin aletaan potkaista jalkoja suoriksi. Tätä kutsutaan liukuvaiheeksi. Liukuvaiheessa pää painetaan vedenpinnan alle, jotta potkun teho pystyttäisiin hyödyntämään virtaviivaisessa asennossa.

Käsiveto alkaa, kun kädet ovat suorina edessä yhdessä kämmenet alaspäin. Aluksi käsiä viedään 10–15 senttiä suorina ulospäin. Veto jatkuu pyöreänä liikkeenä taaksepäin niin, että kyynärpäitä kohottaen vedetään suunnilleen rintakehän kohdalle ja kierretään kämmenet lähes yhteen. Tästä tilanteesta puristetaan kyynärpäät lähes yhteen ja työnnetään samalla kädet nopeasti eteen veden pinnan suuntaisesti. Käsivedossa on tärkeää pitää veto riittävän lyhyenä. Rajana voidaan pitää hartialinjaa. Jos kämmenet tai kyynärpäät valuvat vetovaiheessa hartialinjan alapuolelle, vedosta menetetään tehoa palautusvaiheen vastuksen vuoksi.

Perhosuinti

Pääartikkeli: perhosuinti

Perhosuintia pidetään usein vaikeimpana ja fyysisesti raskaimpana uintitekniikkana. Tekniikkana perhosuinti on hitaampi kuin krooli, mutta nopeampi kuin rintauinti, ja alkujaan se eriytettiin rintauinnista omaksi kilpailulajikseen kilpailijoiden hylättyä varsinaisen rintauinnin. Lyhyellä 25 metrin radalla perhosuinti on nykyään selkäuintia aavistuksen hitaampi laji, mutta pitkällä (50m) radalla perhosuinti on nopeampi.

Perhosuinnin potkuna käytetään ns. delfiinipotkua, jossa voimakkaasti lantion liikettä hyödyntäen suoritetaan krooliuinnin potkua muistuttava liike niin, että jalat toimivat yhtäaikaisesti. Käsiveto on sama kuin vapaauinnissa, tosin paria seikkaa lukuun ottamatta. Kädet heitetään eteen hartialinjalle ja siitä jatketaan kuten vapaauinnissa; pieni koukkaus, sivulle(ote), ja työnnetään käsiä vatsan kautta reisien puoliväliin. Sen jälkeen suoritetaan palautus heittämällä kädet yhtäaikaisesti eteen. Potkurytmi vaihtelee jonkin verran. Yhtä käsivetoa kohti suoritetaan kaksi potkua, joista toinen potkaistaan suunnilleen käsien osuessa edessä veteen ja toinen käsivedon lopputyönnön aikana.

Alkeisselkäuinti

Alkeisselkäuinti on uimaopetuksessa käytettävä selkäuinnin yksinkertaistettu versio. Alkeisselkäuinnissa kädet pidetään vartalon sivuilla ja kyynärvartta liikuttamalla työnnetään vettä taaksepäin samalla uintia tasapainottaen ja vartaloa pinnassa kannatellen.

Vesipallokrooli

Vesipallokroolin tekniikka on muuten hyvin samanlainen kuin kroolissa, mutta pää pidetään vedenpinnan yläpuolella. Vesipallokrooli (tai vesipallouinti) eroaa tavallisesta krooliuinnista hieman myös vartalon asennossa. Vesipallokroolissa vartaloa pidetään hieman pystysuoremmassa, ja vartaloa täytyy jännittää enemmän. "Tarzanissa" pyritään kauhomaan eteenpäin niin nopeasti kuin suinkin pääsee ja unohtamaan kroolin tekniikan. Uimista helpottaa myös käsivedon pitäminen lyhyempänä kuin kroolissa. Tekniikka tunnetaan myös nimellä Tarzan. Nimitys on perua Johnny Weissmullerin uintitekniikasta, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi Tarzan-elokuvista.

Koirauinti

Koirauinnissa jaloilla polskutetaan kuten kroolissa ja käsillä kauhotaan vettä kuten räpyläjalkaiset linnut jaloillaan. Koirauinti ei ole tehokasta tai nopeaa, mutta se on helppo oppia. Käsipohjauinti on koirauinnin muoto, jossa kädet ulottuvat pohjaan. Silloin käsillä voi ohjata tehokkaammin kulkusuuntaa.

"Sculling"

Sculling tai scalling on käsillä tehtävä sivuttainen, hidas etenemisliike. Liikkeessä maataan vatsallaan tai selällään vedessä ja kädet ovat suorana tai hieman koukussa pään edessä tai takana, josta vedetään kroolin käsivedon otevaihe. Joskus käsien alle kehotetaan kuvittelemaan tynnyrit, jotta käsien asento olisi oikea. Aluksi kädet siirretään eteen, jonka jälkeen niitä liikutetaan ulospäin, kämmenet lähes täysin ulospäin käännettyinä. Liikkeen ääriasentoon tultaessa kämmenet käännetään jälleen ja ne työnnetään lähes yhteen. Aina scullingia uidessa ei potkita ja joskus käytetään pullaria (jalkoja kelluttava apuväline), mutta useammin potkitaan, koska sculling itsessään on hyvin hidasta. Scullingia uitaessa tavoitteena on mahdollisimman hyvä ote veteen, sillä se on uinnin tärkeimpiä asioita.

Uinti kuntoiluna

Uinti on kuntoilumuotona erittäin monipuolinen liikuntalaji, koska se harjoittaa sekä ylävartaloa että alavartaloa. Koska uinnissa tuki- ja liikuntaelimiin ei kohdistu vastaavanlaisia iskuja kuin esimerkiksi juostessa, uintia ja usein myös vesijuoksua voidaan käyttää vammoista kuntoutumisen apuna. Vedessä on myös mahdollista tehdä liikkeitä, jotka maalla ovat fyysisen vaativuutensa takia mahdottomia.

Useimmissa uintilajeissa suurin rasitus kohdistuu hartiaseudun lihaksiin. Tyypillinen aktiiviuimarin rasitusvamma onkin olkapään kipu, jota kutsutaan yleisnimityksellä uimarin olkapää. Vaiva esiintyy erityisesti krooliuinnin yhteydessä kilpauimarin pyrkiessä saamaan käsivedosta mahdollisimman tehokkaan. Toinen uimareita uhkaava rasitusvamma kohdistuu polviin ja esiintyy erityisesti rintauimareilla. Yleensä nämä vammat vaivaavat vain runsaasti harjoittelevia kilpauimareita, ja kuntouimarit kärsivät vammoista erittäin harvoin.

Uinti soveltuu liikuntamuotona hyvin myös astmaatikoille uimahallien kostean ja pölyttömän ilman takia. Lisäksi uintia pidetään hyvänä harjoituksena hengityselimille. Joskus on epäilty uimahallien kloorin ja voimakkaan rasituksen altistavan nuoria kilpauimareita astmaoireille. Toisaalta astma on nykyään yleinen vaiva kaikkien hengityselimistöä rasittavien urheilulajien kohdalla, ja harjoitteluolosuhteiden osalta uinti soveltuu astmaatikolle paremmin kuin ulkolajit.

Uimaopetus

Uimaopetusta.

Pääartikkeli: uimaopetus

Suomessa, aivan kuten Ruotsissa ja Tanskassakin, on periaate, että kaikkien lasten tulee oppia uimaan yhtä hyvin kuin oppia toimimaan hätätapauksissa veden lähellä. Usein uimataidon määritelmänä on, että henkilö pystyy uimaan 200 metriä (220 jaardia), josta vähintään 50 metriä (55 jaardia) selällään, ensin kuitenkin hypättyään veteen niin, että pääkin on ollut veden alla. Vaikka 95 % Ruotsin kouluikäisistä lapsista osaa uida, hukkuminen on kolmanneksi yleisin syy kuolemaan.

Alankomaissa ja Belgiassa uimaopetus koulupäivän aikana on hallitusten tukema. Useimmat koulut tarjoavat mahdollisuuden uimaopetukseen.

Useissa maissa on uimaopetusta tarjolla paikallisissa uimahalleissa. Uintia opettaa yleensä paikallinen vapaaehtoinen tai yksityiset yritykset.

Isossa-Britanniassa Top-ups scheme tarjoaa koululaisille, jotka eivät osaa uida vielä 11 vuoden iässä, mahdollisuutta päivittäiseen intensiiviseen opetukseen. Ne lapset, jotka eivät ole saavuttaneet Ison-Britannian suositusta eli 25 metrin uintitaitoa ennen perusopetuksen päättymistä, pääsevät koulutukseen, joka kestää kaksi viikkoa, joka päivä puoli tuntia.

Kilpauinti

Kilpauintilajit ovat:

• vapaauinti (vu)
• selkäuinti (su)
• rintauinti (ru)
• perhosuinti (pu)
• sekauinti (sku) jossa uidaan järjestyksessä perhos-, selkä-, rinta- ja vapaauintia. Sääntöjen mukaan sekauinnin vapaauintiosuudella uimari voi käyttää mitä tahansa muuta uintitekniikkaa, paitsi ei selkä-, perhos- eikä rintauintia eli käytännössä aina kroolia. Sekauintiviestin uintijärjestys on selkä-, rinta-, perhos- ja vapaauinti. Sekauinnista poikkeava uintijärjestys johtuu ennen kaikkea siitä, että selkäuintiin lähdetään vedestä. Selkäuimarin uidessa ensimmäisen osuuden vältytään törmäyksiltä loppujen uimareiden aloittaessa osuutensa lähtökorokkeelta.

Uintimatkat

Olympialaisten ohjelmassa olevat matkat:

• 50 metrin vapaauinti
• 100 metrin vapaauinti
• 200 metrin vapaauinti
• 400 metrin vapaauinti
• 800 metrin vapaauinti
• 1 500 metrin vapaauinti
• 100 metrin selkäuinti
• 200 metrin selkäuinti
• 100 metrin rintauinti
• 200 metrin rintauinti
• 100 metrin perhosuinti
• 200 metrin perhosuinti
• 200 metrin sekauinti
• 400 metrin sekauinti
• 4 × 100 metrin vapaauintiviesti
• 4 × 200 metrin vapaauintiviesti
• 4 × 100 metrin sekauintiviesti
• 10 km avovesiuinti

Uinti olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Muiden arvokisojen ohjelmassa on olympiamatkojen lisäksi seuraavia matkoja:

• 50 metrin selkäuinti
• 50 metrin rintauinti
• 50 metrin perhosuinti
• 100 metrin sekauinti (lyhyen radan MM- ja EM-kisat)
• 4 × 50 metrin vapaauintiviesti (lyhyen radan EM-kisoissa)
• 4 × 50 metrin sekauintiviesti (lyhyen radan EM-kisoissa)
• 5 km avovesiuinti (pitkän radan MM-kisoissa)
• 25 km avovesiuinti (pitkän radan MM-kisoissa)

Lyhyen radan MM- ja EM-kisoissa ei uida 200 metrin sekauintiviestiä. EM-kisoissa ei myöskään 100 metrin seka- eikä vapaauintiviestejä. Lyhyen radan kisoissa ei myöskään uida avovesimatkoja. MM-kisoissa (ns. pitkän radan MM-kisat) kilpaillaan varsinaisen uinnin lisäksi myös uimahypyissä, taitouinnissa ja vesipallossa.

Uima-allas

Pääartikkeli: Uima-allas

Uima-altaan pituus kilpauinnissa on 25 tai 50 metriä. Molemmilla altaanmitoilla mitataan ennätykset erikseen, koska käännöksessä säästyy aikaa ja näin ollen 25 metrin altaan ajat ovat nopeampia kuin 50 metrin altaan. Vertailtaessa lyhyellä ja pitkällä radalla saavutettuja aikoja käytetään laskennallista hyvitystä, jonka avulla voidaan esimerkiksi asettaa samantasoinen aikaraja kummallekin altaalle. Menetelmä on käytössä esimerkiksi uinnin Suomen Mestaruuskilpailujen osallistumiseen oikeuttavien aikarajojen laskennassa. Hyvitys on lajista riippuen: 1 sekunti/50 m, eli esimerkiksi 50 metrin radalla uitu vapaauinti aika 30,00 sekuntia vastaa 25 metrin radalla 29,00 sekuntia. Poikkeuksen muodostavat rintauinti, jossa hyvitys on 1,5 sekuntia/50 m, ja sekauinti, jossa hyvitys on 1,25 sekuntia/50 m, sekä 4 × 100 metrin sekauintiviesti, jossa hyvitys on yhteensä 5 sekuntia. Käytännössä hyvitykset ovat sopimuksenvaraisia, ja eri uimarit menestyvät lyhyellä altaalla hieman eri tavoin kuin pitkällä altaalla. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pienikokoinen uimari ei saa lyhyestä altaasta yhtä suurta hyötyä kuin pitkä uimari. Kansainvälinen Uimaliitto on luonut oman pistelaskujärjestelmänsä helpottamaan eri uintitekniikoilla ja matkoilla uitujen kilpailutulosten vertailua.

Kansainväliset kilpailut uidaan 25 tai 50 metrin altaassa, jossa on vähintään kahdeksan rataa. Ulompien ratojen ulkoreunassa täytyy olla vähintään puolen metrin kaistale tasaamassa ratojen eroja.

Sääntöjä

Yleistä

• Uimarin on tultava maaliin samalla radalla, kuin miltä lähti.
• Uinnin aikana pohjasta ei saa ponnistaa.
• Rataköydestä vetäminen ei ole sallittua.
• Uimari ei saa kilpailuissa käyttää sellaisia apuvälineitä, jotka voisivat lisätä hänen nopeuttaan, kellumiskykyään tai kestävyyttään (esimerkiksi lättäreitä, räpylöitä ym. ). Uimalasien käyttö on sallittu.
• Viestijoukkueen uinti on hylättävä, mikäli joku sen uimareista syyllistyy vaihtorikkoon. Vaihtorikoksi katsotaan, kun lähtemässä olevan uimarin jalat irtoavat lähtökorokkeesta yli -0.02 sekuntia ennen kuin edellisen uimarin kädet ehtivät koskettaa seinää.

Lähtö

• Lähtö vapaauinnissa, rintauinnissa, perhosuinnissa ja sekauinnissa tapahtuu veteen hypäten. Kilpailunjohtajan pitkällä vihellyksellä kilpailijoiden tulee nousta lähtökorokkeille. Lähettäjän antamalla komennolla "paikoillenne" (kansainvälisissä kilpailuissa "Take your marks") kilpailijoiden on otettava lähtöasento ja ainakin toinen jalka on oltava lähtökorokkeen etureunalla. Käsien asennolla ei ole merkitystä. Kun kaikki kilpailijat ovat liikkumatta, lähettäjä antaa lähtömerkin.
• Selkäuinnin ja sekauintiviestin selkäuintiosuuden lähtö tapahtuu vedestä. Kilpailunjohtajan pitkällä vihellyksellä uimareiden tulee hypätä välittömästi veteen. Kilpailunjohtajan toisella pitkällä vihellyksellä uimareiden tulee palata lähtöpäätyyn ilman tarpeetonta viivyttelyä. Kun kaikki uimarit ovat lähtöasennossa, lähettäjä komentaa "paikoillenne" (kansainvälisissä kilpailuissa "Take your marks"). Kun kaikki kilpailijat ovat liikkumatta, lähettäjä antaa lähtömerkin.
• Jokainen uimari, joka lähtee ennen lähtömerkkiä hylätään. "Paikoillenne"-komennon jälkeen ei saa myöskään liikkua. Vaikka uimari ei hyppäisikään veteen ennen lähtömerkkiä, hänet voidaan hylätä vilppilähdöstä, jos hän heiluu tai liikahtaa "paikoillanne":n jälkeen. Jos lähtömerkki annetaan ennen kuin hylkäys on tapahtunut, kilpailu jatkuu ja uimari tai uimarit hylätään uinnin jälkeen. Jos hylkäys tapahtuu ennen lähtömerkkiä, ei lähtömerkkiä anneta, vaan jäljellä olevat uimarit komennetaan alas lähtökorokkeilta ja lähtö tapahtuu uudelleen.

Vapaauinti

• Uimarin täytyy käännöksessä ja maalissa koskettaa seinää jollain kehonosallaan.
• Uimarin jonkin kehonosan täytyy rikkoa veden pinta uinnin ajan. On kuitenkin sallittua sukeltaa käännöksen aikana ja 15 metriä käännöksen ja lähdön jälkeen. Viimeistään tällä kohtaa täytyy pään rikkoa veden pinta.
• Lähtö tapahtuu altaan laidalta. Masters- sekä vammaiskilpailuissa on sallittu lähtö vedestä.
• Käytännössä vapaauintia uidaan aina krooliuintina, joskin säännöt eivät rajoita uintityyliä mitenkään, paitsi silloin, kun vapaauinti on osa henkilökohtaista sekauintia tai sekauintiviestiä.

Selkäuinti

• Ennen lähtömerkkiä kilpailijat asettuvat veteen katse lähtöpäähän päin pitäen molemmin käsin lähtöseinän kädensijoista. Jalkoja ei saa lähdössä asettaa kouruun.
• Lähdössä ja käännöksen jälkeen uimarin tulee ponnistaa irti ja uida selällään koko uinnin ajan paitsi suorittaessaan käännöstä (selkäuinnin aikana ei vartalo saa kiertyä yli 90° lukuun ottamatta käännöstä). Pään asennolla ei ole merkitystä.
• Selkäuinnissa on sama sääntö kuin vapaauinnissa veden pinnan rikkomisen kannalta.
• Maaliin tullessa uimarin on kosketettava seinää selkäuintiasennossa.

Rintauinti

• Lähdön ja käännöksen jälkeen vartalo on pidettävä ensimmäisen käsivedon alkamisesta lukien vatsallaan. Missään vaiheessa ei saa kääntyä selälleen. Koko uinnin ajan uintiliikkeet tulee suorittaa järjestyksessä yksi käsiveto, yksi potku.
• Kaikki käsiliikkeet on tehtävä yhtäaikaisesti ja samassa vaakasuorassa tasossa ilman poikkeavia liikkeitä.
• Kädet on työnnettävä rinnalta eteenpäin samanaikaisesti veden pinnassa, sen ala- tai yläpuolella. Kyynärpäiden täytyy olla veden alla paitsi viimeisen käsivedon aikana käännöstä ennen, käännöksen aikana ja maaliin tultaessa. Kädet on palautettava takaisin veden pinnalla tai sen alla. Käsiä ei saa viedä taakse ohi lantiolinjan paitsi ensimmäisen vedon aikana lähdössä ja käännöksessä.
• Jokaisen täyden käsiveto- ja potkujakson aikana täytyy uimarin pään jonkun osan rikkoa veden pinta. Lähdön ja jokaisen käännöksen jälkeen, uimari saa ottaa yhden käsivedon täydellisesti taakse jalkoihin asti. Pään täytyy rikkoa veden pinta ennen kuin kädet kääntyvät sisäänpäin toisen vedon leveimmässä vaiheessa. Ollessaan veden pinnan alla uimari saa suorittaa yhden alaspäin suuntautuneen perhosuinnin potkun, jota seuraa rintauinnin potku. Tämän jälkeen, kaikki jalkaliikkeet on suoritettava yhtäaikaisesti ja samassa vaakasuorassa tasossa ilman poikkeavia liikkeitä.
• Potkussa jalkaterät on käännettävä ulospäin taaksepotkun aikana. Saksipotku, vapaauinnin potku tai alaspäin suuntautuva perhosuinnin potku on kielletty. Vedenpinnan rikkominen jalkaterillä on sallittu, ellei sitä seuraa alaspäin suuntautuva perhosuinnin potku.
• Käännöksiin ja maaliin tultaessa kosketuksen on tapahduttava molemmin käsin samanaikaisesti, joko veden pinnassa, sen ylä- tai alapuolella. Pää voi painua veden alle viimeisen käsivedon jälkeen ennen kosketusta, edellyttäen, että se on rikkonut vedenpinnan jossain vaiheessa viimeisen täydellisen tai epätäydellisen käsiveto - potkujakson aikana, joka edeltää kosketusta.

Perhosuinti

• Lähdön ja käännöksen jälkeen vartalo on pidettävä ensimmäisen käsivedon alkamisesta lukien vatsallaan. Kyljellään potkiminen on sallittua veden alla. Missään vaiheessa ei saa kääntyä selälleen.
• Molemmat kädet on vietävä eteen yhtaikaa veden pinnan ylitse ja tuotava taakse samanaikaisesti koko uinnin ajan.
• Jalkojen kaikkien ylös-alasliikkeitten täytyy olla samanaikaisia. Jalkojen tai jalkaterien ei tarvitse olla samalla tasolla, mutta niiden asento toisiinsa ei saa vaihdella. Rintauinnin potkuliike ei ole sallittu.
• Käännökseen ja maaliin tultaessa on kosketuksen tapahduttava molemmin käsin samanaikaisesti joko veden pinnassa, sen ylä- tai alapuolella.
• Lähdössä ja käännöksessä uimari saa suorittaa veden alla yhden tai useampia potkuja ja yhden käsivedon, jolla uimarin on tultava pintaan. Lähdön ja käännöksen jälkeen saa uimari sukeltaa korkeintaan 15 metriä. Viimeistään tällä kohtaa pään täytyy rikkoa veden pinta. Uimarin tulee pysyä veden pinnalla seuraavaan käännökseen tai maaliintuloon asti.
• Maalintulo ja käännös tapahtuu niin että molemmat kädet koskevat seinää yhtä aikaisesti.Käännöstä jatketaan niin että toinen käsi irrotetaan seinästä ja toinen käsi perässä, samalla vartalo kääntyy menosuuntaan päin ja lopuksi potkaistaan vauhtia seinästä ja tehdään liuku.

Sekauinti

• Sekauinnissa uidaan tässä järjestyksessä: perhosuinti, selkäuinti, rintauinti ja vapaauinti.
• Sekauintiviestissä uimarit uivat neljä uintilajia tässä järjestyksessä: selkäuinti, rintauinti, perhosuinti ja vapaauinti.
• Jokainen uintiosuus täytyy päättää asianomaisen uintilajin sääntöjen mukaisesti.

Menestyneitä suomalaisia kilpauimareita

• Arvo Aaltonen
• Marjatta Hara
• Jere Hård
• Mimosa Jallow
• Antti Kasvio
• Anu Koivisto
• Jenna Laukkanen
• Ari-Pekka Liukkonen
• Matti Mattsson
• Jarno Pihlava
• Eila Pyrhönen
• Matti Rajakylä
• Toivo Reingoldt
• Hanna-Maria Seppälä
• Jani Sievinen

Harrastuksena

Lasten harrastuksena uinti ei ole muita urheiluharrastuksia merkittävästi halvempi tai kalliimpi. Lasten harrastetasolla uinti maksaa vuodessa keskimäärin 1 630 euroa (vaihdellen välillä 1 300 – 1 960 euroa) ja lasten kilpatasolla keskimäärin 2 095 euroa vuodessa (vaihteluvälillä 2 110 – 3 700 euroa).

Tietokonemallinnus uinnissa

Kilpauinnissa on hyödynnetty uusinta teknologiaa mm. uimapuvuissa. Teknologian kehityksen tulokset on nähtävissä Pekingin olympialaisissa vuonna 2008, jossa tehtiin 25 maailmanennätystä. Tulokset eivät ole parantuneet ainoastaan sadasosia, vaan jopa sekunteja, mikä on kilpauinnissa todella kova saavutus. Eniten menestystä saavutti Michael Phelps kahdeksalla kultamitalillaan. Uimareiden huima menestys perustuu uuteen tietokonemallinnukseen, jossa mitataan veden virtausta uimarin liukuessa vedessä. Virtausta on tutkittu mm. videoimalla ilmakuplien liikettä uimarin ympärillä. Mallinnuksen avulla on kehitetty uintitekniikkaa mahdollisimman sujuvaksi tuloksena vartalon ja raajojen tehostunut liikerata vedessä. Vuonna 2009 tulivat käyttöön uuden teknologian kelluttavat uimapuvut, joiden ansiosta Rooman MM-kisoissa tehtiin 43 ME:tä. Nämä uimapuvut kiellettiin kuitenkin 2010. Maailmanennätykset jäivät silti voimaan..

Muu uintiurheilu

Lisäksi uinti kuuluu osana vesipallon, taitouinnin, nykyaikaisen viisiottelun ja triathlonin kilpailusuoritukseen. Taitouinti tunnettiin 1960-luvulle asti Suomessa nimellä kuviokellunta, mutta vakavaa kilpailutoimintaa kehitettäessä nimi muutettiin kuvaavammaksi.

Uintitermistöä

Seuraavia termejä käytetään erityisesti kilpauinnissa.

• Alh. = uintilähtö vedestä.
• Delf. = delfiinipotku eli perhosuinnin potku.
• Vinsta, finsta = 50 metrin uintimatka.
• Kiihd. = kiihdyttäen, eli uintisuoritus, jossa vauhtia kiihdytetään loppua kohden.
• KV. = käsivetoja pullari (kelluke joka asetetaan reisien väliin) jaloissa, jolloin kehitetään pelkkiä käsiä. Vrt. Potkut.
• Omav. tai OV = omavalintainen uintityyli.
• Piikki = 25 metrin uintimatka.
• Pot., potk., potkuja = termeillä tarkoitetaan jalkapotkuja laudan kanssa tai ilman.
• Sammakko = sammakkouinti, kuntorintauinti
• SKU = sekauinti, eli uintimatka, johon sisältyy 4 uintityyliä. Kisoissa minimimatka tämän uimiseen on 100 metriä, mutta harjoituksissa voidaan uida minisekareita (50m).
• VU = Krooli, vapaauinti
• SU = Selkäuinti
• PU = Perhosuinti
• RU = Rintauinti
• Ylh. = lähtö ylhäältä. Lähtö tapahtuu lähtökorokkeelta.
• MT = Maaliintulo
• lätt.=Lättärit eli käsiräpylät
• Pull.= pullari, eli jalkovälissä pidettävä kelluke käsillä harjoittelua varten

Uinnin riskit

Uinti on kokonaan kielletty Varjakan satama-altaassa.

Hukkuminen

Pääartikkeli: Hukkuminen

Suomessa kuolee nykyään vuosittain hukkumalla noin 150-180 henkilöä. Näistä hukkumistapauksista kuitenkin vain hyvin pieni osa liittyy varsinaisesti uimisen harrastamiseen. Hukkumisonnettomuudet tapahtuvat tyypillisesti vesiliikenteessä, uidessa tai pudotessa veteen tai jäihin. Miesten kuolleisuus hukkumistapaturmiin vuonna 2000 oli 4,5/100 000 ja naisten 0,8/100 000 vuodessa. Suomalaisten miesten hukkumiskuolleisuus on kansainvälisesti katsottuna erittäin suuri, ja merkittävä osa hukkumisista tapahtuu humalassa.

Hukuksiin joutuminen

Hukkuminen tarkoittaa määritelmällisesti henkilön kuolemista hukuksiin joutumisen seurauksena. Hukuksiin joutuminen aiheuttaa kehossa hapenpuutteen ja asidoosin, jotka pitkään kestäessään johtavat sydänpysähdykseen. Aivot kestävät hapenpuutetta vain noin 4-5 minuuttia vaurioitumatta. Suomessa hukkuminen tapahtuu lähes aina kylmään veteen, mikä aiheuttaa nopeasti kehon hypotermian. Likaisen veden ja vierasesineiden aspiroiminen keuhkoihin saattaa johtaa hengitysvajaukseen. Hukuksiin joutumisesta hengissä selvinneillä voi esiintyä esimerkiksi aivo-, keuhko- ja kaularankavaurioita.

Kemikaaleille altistuminen

Kloori on uima-altaiden puhtaanapidossa yleisesti käytetty kemikaali, joka voi aiheuttaa silmien ja keuhkojen ärsytystä. Kloori voi myös johtaa hiusten väri- ja rakennemuutoksiin; erityisesti vaalennetut hiukset voivat liiasta altistuksesta muuttua vihertäviksi. Silmien ärsyyntymistä voi hillitä käyttämällä uimalaseja.

Liikuntavammat

Vammariskin suhteen uinti on yksi turvallisimmista liikuntalajeista. Uinnissa sattuu vuonna 2004 tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan 1 vamma tuhatta harrastettua tuntia kohti; vaarallisimmissa lajeissa vammoja sattuu moninkertaisesti. Kolme vaarallisinta lajia tutkimuksessa olivat squash (18,3/1000), judo (16,3/1000) ja suunnistus (13,6/1000). Rasitusvammojen osuus uinnissa tapahtuneista vammoista on noin kolmasosa.

Mikrobit ja infektiot

Veden laadusta ja tyypistä riippuen vedessä voi elää bakteereja, parasiitteja, sieniä ja viruksia, jotka saattavat aiheuttaa ihmisille infektioita. Suomen vesistöissä kasvaa usein myrkyllisiä sinileväbakteereja, jotka voivat aiheuttaa uimareille iho- ja keuhko-oireita.

Vaaralliset vesieliöt

Vedessä elää monenlaisia ihmiselle vaarallisia tai haitallisia eläimiä. Tällaisia eläimiä ovat muun muassa rauskut, meduusat, merisiilit, sähköankeriaat, hait, käärmeet ja ravut. Suomessa ei kuitenkaan ole vaaraa kuin korkeintaan ankeriaista, ravuista ja käärmeistä. Näitäkin lajeja tapaa vain harvoin. Suomessa elää vain yksi meduusalaji: korvameduusa, eikä senkään pistos kuin korkeintaan nipistä.

Vesiolosuhteet

Virtaukset luonnonvesistöissä saattavat vetää uimarin pinnan alle ja johtaa hukkumiseen. Suomen olosuhteissa kylmässä vedessä pitkään oleileminen voi johtaa hypotermiaan. Vesi heijastaa auringonvaloa ja voi johtaa suojaamattoman ihon palamiseen auringossa. Vammautumisriski on suuri sukellettaessa tuntemattomaan veteen, jolloin uimarin kaularanka voi vaurioitua pään osuessa pohjaan. Uinti voi olla kielletty myös muun veteen liittyvän syyn takia, esimerkiksi sataman alueella tai vaarallista veneenlaskupaikan lähellä.

Katso myös

• Luettelo suomalaisista uimaseuroista
• Luettelo uinnin olympiavoittajista
• Uinnin maailmanennätykset
• Uinnin Suomen ennätykset
• Uimahalli
• Uimaranta

Aiheesta muualla

• Suomen uimaliitto
• Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto
• FINA:n määrittelemät säännöt eri vesilajeihin^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)
• Ilkka´s Pool (Arkistoitu – Internet Archive)
• Uinnin tekniikkavideoita Jyväskylän yliopiston Moniviestin
• Uintiaiheinen verkkojulkaisu
• Baby swimming has benefits into childhood (Arkistoitu – Internet Archive)