Versailles’n palatsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Versailles’n palatsi
Château de Versailles
Ilmakuva palatsialueesta vuodelta 2013
Ilmakuva palatsialueesta vuodelta 2013
Osoite Place d'Armes 78000 Versailles Ranska
Sijainti Versailles, Ranska
Koordinaatit 48.804404°N, 2.123162°E
Rakennustyyppi palatsi
Rakennuttaja Ludvig XIII, Ludvig XIV
Julkisivumateriaali kivi
Kerrosala 67 000 m²

Liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979.

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Versailles’n palatsi (ransk. Château de Versailles) on suuri palatsi Versailles’ssa Pariisin lounaispuolella. Ensimmäiset rakennukset pystytettiin vuonna 1624. Nykyisen muotonsa palatsi on saanut lukuisten laajennusten ja muutosten jälkeen. Niistä merkittävimmät tehtiin vuosina 1661–1688, jolloin muovautui Ludvig XIV:n nimellä tunnettu barokkityyli. Uudistusta johtivat arkkitehdit Louis Le Vau, François d’Orbay, Jules Hardouin-Mansart ja Robert de Cotte.[1] Linnan sisustus on Charles Le Brunin käsialaa, ja kuuluisat puutarhat perustuvat puutarha-arkkitehti André Le Nôtren suunnitelmiin.[2]

Versailles’n palatsi on yksi Euroopan suurimmista ja loisteliaimmista palatseista. Se toimi vuodesta 1682 alkaen aina vuoden 1789 vallankumoukseen asti runsaat sata vuotta Ranskan kuninkaiden ja hovin asuntona. Tuolloin palatsin alueella asui useita tuhansia ihmisiä, ja siitä muodostui Ranskan kulttuurin ja politiikan keskus. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sen kuuluisassa Peilisalissa allekirjoitettiin Versailles’n rauhansopimus vuonna 1919. Palatsi ja sitä ympäröivä puisto ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979.

Nykyisin palatsi on turistikohde, jossa käy vuosittain miljoonia vierailijoita.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen Versailles etymologia on tuntematon. Se tulee mahdollisesti latinan sanasta versus (rinne tai mäki). Ranskan kuningas Ludvig XIII oli rakennuttanut metsästysmajan pääkaupungistaan Pariisista 16 kilometriä lounaaseen.[3][4] Hänen poikansa ja seuraajansa Ludvig XIV alkoi heti valtaannousunsa jälkeen vuonna 1643 rakennuttaa samoille kuninkaallisille metsästysmaille uutta palatsia.[4][2]

Ensimmäiset rakennusvaiheet 1661–1682

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustyöt alkoivat vuonna 1661. Työt kestivät 50 vuotta ja jatkuivat Ludvig XIV:n seuraajien Ludvig XV:n ja Ludvig XVI:n aikana. Kuningas halusi palatsistaan Euroopan hienoimman. Rakennuksen ympärille tehtiin näyttäviä puutarhoja, tekojärviä ja suihkulähteitä. Työtä johtivat Ranskan parhaat arkkitehdit ja suunnittelijat, ja työhön osallistui 36 000 työmiestä.[5][4]

Palatsi rakennettiin muuttamalla kuningas Ludvig XIII:n vuonna 1623 rakennuttama suhteellisen vaatimaton metsästyslinna ylelliseksi palatsiksi. Palatsin rakentaminen tapahtui kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muuttettiin suuri etupiha ja alkuperäisen linnan etuosa. Vuonna 1667 suuren kanaalin tilalle rakennettiin puisto.[6]

Toisessa vaiheessa arkkitehti Louis Le Vau muutti linnan sisätilat paljon aiempaa loisteliaammiksi uusklassistiseen tyyliin. Länsifasadi uudistettiin, ja sen taakse palatsin ensimmäiseen kerrokseen rakennettiin asuinhuoneistoja. Kolmannessa rakennusvaiheessa arkkitehti Jules Hardouin-Mansart antoi vuodesta 1678 alkaen palatsin julkisivuille niiden nykyisen asun. Hän suunnitteli myös pohjoisen ja läntisen siiven sekä monia muita rakennuksia. Hänen suunnittelemansa on myös rakennuksen kuuluisa Peilisali (La Galerie des Glaces), joka valmistui vuonna 1684. Peilien ja kullattujen veistosten reunustama sali on 75 metriä pitkä ja täyttää lähes koko länsisiiven.[6]

Palatsi ja sen puistot vuonna 1668. Pierre Patelin maalaus.

Palatsin viereen rakennettiin näyttävä puisto, johon hankittiin arvokkaita veistoksia. Puistoon oli sijoitettu muun muassa useita antiikin jumaluuksia esittäviä patsaita, joilla oli kuninkaallisten tai muiden korkea-arvoisten hovin jäsenten kasvonpiirteet.[7] Kanaaleja, akvedukteja, ojia ja vesiputkia puistoissa on yli 200 kilometriä, joista suurin osa on maan alla kivillä reunustettuina tunneleina. Palatsin ympärillä on 50 suihkulähdettä, jotka suihkuttavat 3 600 kuutiometriä vettä joka tunti. Vesi nostettiin alun perin Seinestä suurilla pumpuilla.[8] Puiston suihkukaivoihin ja keinotekoisiin putouksiin saatiin vesi vedennostolaitoksesta. Vesilaitteisiin tarvittiin päivittäin yhteensä noin kuusi miljoonaa litraa vettä.[7]

Ludwig XIV muutti palatsiin keväällä 1682, vaikka se oli vielä keskeneräinen.[6]

1700-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert de Cotten suunnittelema kuninkaallinen kappeli valmistui vuonna 1710.[6] Palatsin yhteyteen rakennettiin 1700-luvulla lisärakennuksia hoviväelle ja kuninkaiden rakastajattarille.[5] 1760-luvulla Madame de Pompadourin johdolla osa palatsin ulkoseinistä uusittiin ja pohjoissiipeen valmistui oopperatalo vuonna 1770.[9]

Palatsissa järjestettiin kuninkaan oleskeluaikana talviella ohjelmaa joka päivä. Siellä pidettiin suuria juhlia sekä esitettiin näytelmiä ja konsertteja. Tammikuussa järjestettiin suuri kulkue ja seremonia. Palatsissa pidettiin myös kuninkaallisia häitä, sotilaallisten voittojen juhlistuksia sekä ulkomaisten lähettiläiden vierailuja.[10] Ylellisistä yksityiskohdista huolimatta palatsissa oli vain avotakkoja eikä kunnon lämmitysjärjestelmää, joten se oli talviaikaan erittäin kylmä asua.[7] Palatsissa ei myöskään ollut riittävästi käymälöitä tuhansille ihmisille, ja he joutuivat joskus tekemään tarpeitaan pihoille sekä huoneiden nurkkiin.[11][12] Yleinen saniteettiastia oli keraaminen yöastia eli potta, jotka tyhjennettiin avotunkioille tai suoraan ikkunasta pihalle. Viemäröintijärjestelmää ei ollut eikä juoksevaa vettä. Ludvig XIV määräsi viikottaisen siivouksen käytävätiloihin, kun sana siivottomuudesta ja hajusta levisi ulkomaisten lähettiläiden kertomana.[12]

Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 kuningas syöstiin vallasta.[4] Keisari Napoleon muutti Versailles’hin vuonna 1810. Hän kunnostutti Grand Trianon -sivupalatsin uudelle morsiamelleen Marie Louiselle ja antoi Petit Trianonin sisarelleen Pauline Bonapartelle.[13]

Kuningatar Viktorian kunniaksi järjestetty juhla oopperatalossa vuonna 1855. Eugène Lamin maalaus.

1800-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1830 kuninkaaksi noussut Ludvig Filip I kunnosti palatsia ja asui perheineen Grand Trianonissa. Hän muutti yhden palatsin siivistä Ranskan historian museoksi.[13] Keisari Napoleon III teki palatsin puutarhaan uudelleenistutuksia.[14]

1900-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsissa allekirjoitettiin Saksan–Ranskan sodan rauhansopimus vuonna 1871 ja ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus vuonna 1919.[4]

Palatsi ja puisto olivat melko ränsistyneessä kunnossa 1920-luvulla. Yhdysvaltalaisen öljymiljardööri John D. Rockefeller nuoremman rahoituksella aloitettiin kunnostustyöt, jotka jatkuvat 2000-luvullakin.[15] Presidentti Charles de Gaulle otti vuonna 1966 Grand Trianonin yhden siiven asuintilakseen. Palatsissa on yöpynyt useita valtionpäämiehiä ja kuninkaallisia, kuten Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton presidenttejä sekä kuningatar Elisabet II.[16] Bretagnelaiset separatistit räjäyttivät palatsin sisällä pommin kesäkuussa 1978. Vuonna 1999 hirmumyrsky kaatoi palatsin puistossa 10 000 puuta.[17]

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsi on nykymuodossaan melko samanlainen kuin se oli 1850-luvun puolivälissä.[9] Versailles on suosittu turistikohde. 2000-luvun alussa palatsissa kävi vuosittain yhdeksän miljoonaa vierailijaa.[4] Nykyisin Versailles'n oopperatalossa ja kuninkaallisessa kappelissa järjestetään festivaaleja ja konsertteja. Huoneiden, salien ja käytävien seinille ripustetaan näyttelyitä, joissa esitellään palatsin historiaa ja sen kulttuurista merkitystä Ranskalle ja koko maailmalle. Joka elo–syyskuussa järjestetään suuri show, jota mahtuu katsomaan 50 000 ihmistä.[18]

Versailles’n kokoelmissa on 6 000 maalausta, 1 500 piirrosta ja 15 000 kaiverrusta. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1792 monet palatsin taideteokset, astiastot ja arvokkaat huonekalut myytiin yksityisille ranskalaisille, ja niitä on kulkeutunut sen jälkeen ympäri Eurooppaa. Ranskan viranomaiset ovat vuodesta 1837 lähtien pyrkineet ostamaan niitä takaisin ja palauttamaan Versailles’hin.[19][20]

Palatsia ja sen puistoa restauroidaan jatkuvasti. Vuosina 2019–2023 ovat valmistuneet muun muassa Kuninkaan yksityishuoneisto,[21] Marie-Antoinetten yksityishuoneisto, Kuninkaan edustushuoneiston Häränsilmä kabinetti (Le cabinet d'œil-de-Bœuf), Madame du Barryn yksityishuoneisto,[22] kuninkaallinen kappeli,[23] Kruununprinssin huoneisto ja Leton suihkulähde. Apollonin suihkulähde valmistuu helmikuussa 2024.[22]

Pohjapiirustus ja palatsin pihat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin keskiosan pohjapiirustus, jossa ovat korostettuina kuninkaan (roi) ja kuningattaren (reine) asuintilat.

Ylinnä Peilisali (La Galerie des Glaces). Tummansinisellä on merkitty Kuninkaan edustushuoneisto (Le grand appartement du roi), johon kuuluu seitsemän salonkia. Keskisinisellä on merkitty Kuninkaan huoneisto (L'appartement du roi). Vaaleansinisellä on merkitty Kuninkaan yksityishuoneisto (Le petit appartement du roi), johon kuuluu kuninkaan makuuhuone.

Keltaisella on merkitty Kuningattaren edustushuoneisto (Le grand appartement de la reine), johon kuuluu kuningattaren makuuhuone. Punaisella on merkitty Kuningattaren yksityishuoneisto (Le petit appartement de la reine).

Valkoisista ja mustista marmorilaatoista tehdylle sisimmälle Marmoripihalle (La Cour de Marbre) avautuvat kuninkaan huoneistot.[24]

Kuninkaallinen piha (La Cour Royale) sijaitsee kullatun metalliaidan (La Grille royale) erottamana sisääntulo- eli Kunniapihasta (La Cour d'honneur), jota reunustavat hallintorakennukset. Näitä edeltää viuhkamaisesti levittyvä Armeijoiden aukio (La place d'Armés),[25] joka 2000-luvulla toimi pääasiassa tuhansien päivittäin Versailles’ssa vierailevien turistien parkkipaikkana.[2]

Armeijoiden aukion keskellä Avenue de Paris -kadulle päin, on Ludvig XIV:n pronssinen ratsastajapatsas. Alun perin Kunniapihan keskiössä sijainnut patsas siirrettiin aukion keskelle vuonna 2009 tehdyn mittavan restaurointityön jälkeen. Lännessä sijaitsee kullattu, rautainen Kunniaportti ja kiviset kaiteet, jotka rajaavat palatsikompleksin pääsisäänkäynnin. Sen takana on laaja Kunniapiha, jota rajaavat pohjoisessa ja etelässä ministeriöitten 1680-luvulla rakennetut siipirakennukset, joissa majoittuivat kuninkaan valtiosihteerit.[2]

  • Punaisella merkitty Peilisali, vihreällä merkitty Galerie des Batailles, keltaisella merkitty kuninkaallinen kappeli, sinisellä merkitty ooppera.
    Punaisella merkitty Peilisali, vihreällä merkitty Galerie des Batailles, keltaisella merkitty kuninkaallinen kappeli, sinisellä merkitty ooppera.
  • Versailles’n palatsin puiston kartta sisältää geometrisiä, usein symmetrisiä kuvioita, kuten kolmioita, soikioita, ympyröitä, viisikulmion ja neliöitä. Ristinmuotoinen vesiaihe on Suuri kanava eli Le Grand Canal.
    Versailles’n palatsin puiston kartta sisältää geometrisiä, usein symmetrisiä kuvioita, kuten kolmioita, soikioita, ympyröitä, viisikulmion ja neliöitä. Ristinmuotoinen vesiaihe on Suuri kanava eli Le Grand Canal.

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Peilisali
    Peilisali
  • Kuninkaan virallinen edustusmakuuhuone
    Kuninkaan virallinen edustusmakuuhuone
  • Kuningattaren virallinen edustusmakuuhuone
    Kuningattaren virallinen edustusmakuuhuone
  • Marie Antoinetten yksityishuoneiston kullattu salonki
    Marie Antoinetten yksityishuoneiston kullattu salonki
  • Mars-salonki on yksi kuninkaallisten asuintilojen salongeista, jotka nimettiin antiikin mytologian hahmojen mukaan.
    Mars-salonki on yksi kuninkaallisten asuintilojen salongeista, jotka nimettiin antiikin mytologian hahmojen mukaan.
  • Galerie des Batailles Ranskan historian museossa
    Galerie des Batailles Ranskan historian museossa
  • Kuninkaallinen kappeli
    Kuninkaallinen kappeli
  • Ooppera
    Ooppera
  • Puutarhaa sekä osa siipirakennusta.
    Puutarhaa sekä osa siipirakennusta.
  • Puistoa, Parterre Orangerie, taustalla Sveitsiläiskaartin vesiallas
    Puistoa, Parterre Orangerie, taustalla Sveitsiläiskaartin vesiallas
  • Leton suihkulähde (Le Bassin de Letone)
    Leton suihkulähde (Le Bassin de Letone)
  • Bureau du Roi, Ludvig XV:n työpöytä
    Bureau du Roi, Ludvig XV:n työpöytä

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Palatsin kotisivut
  2. ↑ a b c d Palace of Versailles | History & Facts | Britannica www.britannica.com. 22.11.2023. Viitattu 15.12.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Versailles Online Etymology Dictionary. Viitattu 10.11.2022.
  4. ↑ a b c d e f Mason 2005, s. 4–5.
  5. ↑ a b Mason 2005, s. 6.
  6. ↑ a b c d Mason 2005, s. 6–7.
  7. ↑ a b c Grimberg, Carl: Kansojen historia 15: Ludvig XIV:n aikakausi. WSOY, 1966.
  8. ↑ Mason 2005, s. 7–8.
  9. ↑ a b Mason 2005, s. 9.
  10. ↑ Mason 2005, s. 34–35.
  11. ↑ Aurinkokuninkaan linna oli oikea sikolätti Historie fi. 8.2.2017. Viitattu 4.4.2018.
  12. ↑ a b Louise Boisen Schmidt: This is Versailles: The Lack of Toilets This is Versailles. 1.4.2014. Viitattu 14.12.2023.
  13. ↑ a b Mason 2005, s. 32.
  14. ↑ Mason 2005, s. 33.
  15. ↑ Mason 2005, s. 44–45.
  16. ↑ Mason 2005, s. 17.
  17. ↑ Mason 2005, s. 45.
  18. ↑ Mason 2005, s. 36–37.
  19. ↑ Mason 2005, s. 38–41.
  20. ↑ Acquisitions Palace of Versailles. 6.10.2023. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Restoration of the King's Private Chamber Palace of Versailles. 16.4.2021. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
  22. ↑ a b Restaurations Palace of Versailles. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Restoration of the Royal Chapel Palace of Versailles. 22.3.2019. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Cour de Marbre bienvenue.chateauversailles.fr. Viitattu 14.12.2023. (ranska)
  25. ↑ Cour d'honneur bienvenue.chateauversailles.fr. Viitattu 14.12.2023. (ranska)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranska
Unescon maailmanperintökohteet Ranskassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Versailles’n_palatsi&oldid=22743801”