Waka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kokin-wakashū on wakarunouden merkittävimpiä kokoelmia

Waka (jap. 和歌わか) on japanilaisen runouden muoto. Erityisesti termi viittaa 500–1300-lukujen hovirunouteen erotuksena myöhemmistä runomuodoista, kuten renga, haikai ja haiku.[1] Waka on myös Japanille kotoperäistä runoutta erotuksena maassa kirjoitetusta kiinalaisesta runoudesta (kanshi) ja perustuu viiden ja seitsemän tavun vuorotteluun. Muinoin wakarunous käsitti useita erilaisia runomuotoja, kuten chōka, tanka, sedōka ja bussokusekika, mutta Heian-kauden jälkeen tanka nousi vallitsevaksi muodoksi, eikä muita muotoja juuri enää käytetä.[2]

Waka tarkoittaa kirjaimellisesti ’japanilaista runoa’. Se voidaan kirjoittaa myös eri kirjoitusmerkein (倭歌やまとうた, katso Wa). Wakarunous syntyi ryhmässä lauletuista runoista (kayō), mutta myöhemmin siitä tuli yksittäisten henkilöiden kirjoittamaa, omia tunteita ja ajatuksia ilmaisevaa runoutta. Man’yōshūssa sanan 和歌わか kirjoitusmerkki viittasi vielä kuorossa ääneen lukemiseen (jap. 唱和しょうわ, shōwa), mutta myöhemmin sanan molemmat kirjoitustavat alkoivat merkitä japanilaista runoa. Niinpä wakaan voidaan viitata myös sanoilla yamato-uta (大和歌やまとうた, ’Yamato-runo’) tai kokka (国歌こっか, ’kotimainen runo’).[2]

Termin waka alle kuuluu useita erilaisia tyylejä. Tärkeimmät kaksi ovat tanka (短歌たんか, ’lyhyt runo’) ja chōka (長歌ながうた, ’pitkä runo’), ja muita: bussokusekika, sedōka ja katauta. Kolme viimeistä muotoa alkoivat kuitenkin kadota jo Heian-kauden alussa ja chōka hieman myöhemmin, joten sana waka alkoi merkitä pelkästään sen alalajia tankaa. Itse termillä tanka on lyhyempi historia: runoilija Masaoka Shiki loi sen halutessaan modernisoida wakaa. Aiemmin tankan tyyppisiin runoihin oli viitattu yksinkertaisesti nimellä waka tai uta (’laulu’, ’runo’). Haiku on myös Shikin keksimä termi, joka on peräisin vanhemmasta hokku-muodosta. Waka-runon historiaa on käsitelty laajemmin myös tanka-artikkelissa.

Perinteisesti waka-runolla ei ollut minkäänlaisia loppusointuja (ja niitä pidettiinkin vikoina).

Chōka koostuu 5–7 tavun fraaseista, jotka toistetaan ainakin kaksi kertaa. Runo loppuu 5-7-7-tavulla. Lyhyin dokumentoitu chōka on Yamanoue no Okuran kirjoittama Nara-kaudella:

ふりめばどもおもえほゆぐりめばましておもはゆ何処どこよりきたりしものそ交にもとなかかりて安眠あんみんねかさぬ

Runo koostuu kaavasta 5-7 5-7 5-7 5-7-7:

ふりめば Uri hameba    Kun syön meloneja
どもおもえほゆ Kodomo Omooyu Lapseni tulevat mieleen
ぐりめば Kuri hameba    Kun syön kastanjoita
ましておもはゆ Mashite Omowayu Kaipaus on vielä pahempi.
何処どこより Izuko yori    Mistä ne tulevat,
きたりしものそ Kitarishi monozo Välkkyvät silmieni edessä.
交に Manakai ni    Tekevät avuttomaksi
もとなかかりて Motona kakarite Lakkaamatta yö yön jälkeen.
安眠あんみんねかさぬ Yasui shi nesanu Eivät anna nukkua rauhassa?

Tanka koostuu viidestä yksiköstä (joita usein pidetään erillisinä riveinä käännettäessä) ja seuraavasta kaavasta:

5-7-5 / 7-7.

Tanka on paljon vanhempi runomuoto kuin haiku. Aikoinaan tämänmuotoisia runoja kutsuttiin nimellä hanka ("käänteinen runo"), sillä 5-7-5-7-7-muoto tuli chōka-runon lopetuksesta (envoi). Ylempää chōkaa seuraa lopetus, ぎんかねたまなにせむにすぐれる宝子たかこにしかめやも, joka on myös Okuran kirjoittama.

ぎん Shirogane mo Hopea,
かねたま kogane mo tama mo tai kulta tai jalokivet,
なにせんに nanisen ni mitä niistä;
まされるたから masareru takara onko suurempaa aarretta
にしかめやも ko ni shikame ya mo kuin lapsi?

Wakasta on olemassa muitakin muotoja. Alun perin wakan tavumäärä ei ollut rajattu ja se saattoi vaihdella standardista 5:stä ja 7:stä myös 3, 4, 6 tai yli 7:ään.lähde? Muita muotoja olivat myös:

  • Bussokusekika: 5-7-5-7-7-7.
  • Sedōka: 5-7-7-5-7-7.
  • Katauta: 5-7-7.
  1. Waka Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.9.2017.
  2. a b 和歌わか Kotobank / ブリタニカ国際こくさいだい百科ひゃっか事典じてん しょう項目こうもく事典じてん / デジタル大辞泉だいじせん. Viitattu 1.9.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]