William Martin

William Martin (1767–1810) oli englantilainen luonnontutkija ja paleontologi, joka ehdotti, että fossiileita kannattaisi käyttää luonnontieteellisen tutkimuksen kohteina ja todistusaineistona. Hän oli ensimmäinen, joka julkaisi fossiileista värikuvia ja englanninkielisiä tutkimustuloksia.

Martin syntyi Mansfieldissä vuonna 1767. Hänen isänsä työskenteli sukkatehtaalla, mutta hän jätti työnsä ja lähti Irlantiin näyttelijäksi. Isä oli myös keksijä ja muotokuvamaalari. Hän kuoli Lontoossa vuonna 1797. Myös Martinin äiti, joka oli hylännyt perheensä, oli näyttelijätär.

Martinin piirtämä fossiili, jonka hän arveli olevan bambu (myöhemmin varmistui koralliksi).

William Martin esiintyi näyttämöllä jo lapsena, ensin viisivuotiaana tanssijana ja myöhemmin lukemalla ääneen. Hän pääsi James Boltonin oppipojaksi Halifaxiin. Vuosina 1782−1785 hän oli Derbyshiressä ja tutustui White Watsoniin, jonka kanssa alkoi tutkia fossiileita. Derbyshireläinen geologian uranuurtaja John Whitehurst oli molempien tuttava ja opettaja. Whitehurst oli julkaissut teoksensa An Inquiry into the Original State and Formation of the Earth vuonna 1778. Siinä oli tärkeä liite General Observations on the Strata in Derbyshire (Derbyshiren maaperän kerrostumista). Royal Societyn jäsen Abraham Mills oli kuitenkin se, joka sai Martinin lopullisesti siirtymään eläintieteen harrastajasta paleontologiaan joskus ennen vuotta 1789. Vuonna 1793 Martin julkaisi teoksensa Figures and Descriptions of Petrifications collected in Derbyshire (Kuvia ja kuvauksia Derbyshrestä kerätyistä kivettymistä). Martinin työ luonnontieteiden parissa johti lopulta siihen että hän pääsi Linnean Societyn jäseneksi, ja hän piti yhdistyksen kokouksissa esitelmiä.

Martin ja Watson kirjoittivat myös yhdessä tutkielmia. Yhteistyössä oli kuitenkin kitkaa, sillä Watson koki että liikaa kunniaa meni Martinin nimiin. Martin julkaisikin myöhemmin Watsonin tuloksia omissa nimissään mainitsematta Watsonin panosta lainkaan.

Martinilla oli kuusi lasta ja vaimo, jota hän kuvaili epäonniseksi mutta mielenkiintoiseksi. Vaimo oli ollut alkujaan näyttelijä samoin kuin Martinin vanhemmat. Yksi heidän pojistaan sai nimekseen William Charles Linnaeus Martin Carl Linnen mukaan. Hänestä tuli aikuisena Zoological Society of Londonin virkailija, joka julkaisi useita kirjoja luonnontieteistä, kuten eri kotieläinlajeista ja kolibreista.

Martin sai töitä kirjoituksen opettajana ensin Burton-on-Trentissä, sitten Buxtonissa ja lopulta Macclesfiedlistä, mihin hän muutti loppuiäkseen. Hän osallistui myös teatteritoimintaan ja omisti neljänneksen Buxtonin teatterista.

Martin julkaisi vuonna 1809 kuvitetun kirjan Petrifacta Derbiensia, johon hän oli piirtänyt Derbyshiren kivihiilikautisesta kalkkikivestä löytyneitä fossiileita. Kirjassa on eläimiä, joiden Martin arvioi muistuttavan oikaistuja helmiveneitä. Hän oli nähnyt White Watsonin sedän louhoksilla Ashfordin musta marmorin joukossa samanlaisia jäänteitä, joita paikalliset kutsuivat krokotiilien hänniksi.

Hänen toinen kirjansa Outlines of an Attempt to establish a Knowledge of Extraneous Fossils on Scientific Principles ilmestyi vuonna 1809. Hän tapasi John Fareyn ja neuvottelin tämän kanssa mahdollisesta yhteisestä hankkeesta, jossa laadittaisiin Derbyshiren geologinen kartta. Suunnitelmat jäivät kesken Martinin heikon terveydentilan takia. Hän kuoli toukokuun lopussa 1810. Hänet on haudattu Macclesfieldin Christ Churchiin. Kirkossa järjestettiin keräys Martinin lesken ja orpojen hyväksi.

Martinin työtä lonkerojalkaisten luokittelijana kunnioitettiin myöhemmin niin, että suku martinia nimettiin hänen mukaansa vuonna 1844. Derbyn kaupunginmuseossa on osasto, joka esittelee Martinin elämäntyötä.