hihna
Suomi
Substantiivi
hihna (9)
- tasalevyinen, tyyppillisesti nahasta tai kumista valmistettu, nauha
Ääntäminen
- IPA: /ˈhihnɑ/, [ˈçiçnɑ]
- tavutus: hih‧na
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihna | hihnat |
| genetiivi | hihnan | hihnojen (hihnain) |
| partitiivi | hihnaa | hihnoja |
| akkusatiivi | hihna; hihnan |
hihnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihnassa | hihnoissa |
| elatiivi | hihnasta | hihnoista |
| illatiivi | hihnaan | hihnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihnalla | hihnoilla |
| ablatiivi | hihnalta | hihnoilta |
| allatiivi | hihnalle | hihnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihnana | hihnoina |
| translatiivi | hihnaksi | hihnoiksi |
| abessiivi | hihnatta | hihnoitta |
| instruktiivi | – | hihnoin |
| komitatiivi | – | hihnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hihna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
balttilainen laina[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
hihna-avokas, hihnakenkä, hihnakuljetin, hihnapyörä, hihnavälitys, hiomahihna, häntähihna, jakohihna, jalustinhihna, kantohihna, kaulahihna, kiilahihna, kiväärinhihna, komentohihna, kuljetushihna, kumihihna, leukahihna, liukuhihna, nahkahihna, olkahihna, otsahihna, rannehihna, talutushihna, valjashihna, vyöhiha, vyöhihna
Aiheesta muualla
- hihna Kielitoimiston sanakirjassa
- hihna Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.