hipat
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhipɑt̪/
- tavutus: hi‧pat
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | hipat |
| genetiivi | – | hippojen (hippain) |
| partitiivi | – | hippoja |
| akkusatiivi | –; – |
hipat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | hipoissa |
| elatiivi | – | hipoista |
| illatiivi | – | hippoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | hipoilla |
| ablatiivi | – | hipoilta |
| allatiivi | – | hipoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | hippoina |
| translatiivi | – | hipoiksi |
| abessiivi | – | hipoitta |
| instruktiivi | – | hipoin |
| komitatiivi | – | hippoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hipa- | |
| vahva vartalo | hippa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Tullut käyttöön 1920-luvulla.[1] Alunperin Tukholman koululaislangista.[2]
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hipat Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]hipat
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta hippa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ulla-Maija Forsberg: Stadin slangi 1930-luvulla Kotus-blogi. 31.3.2017. Kotus. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.