Tekoäly tappaa meidät kaikki. Joukossamme on marsilaisia. Maailmanloppu on kulman takana ja ihmiskunnan taru päättyy. Piakkoin käydään Harmageddon eli viimeinen taistelu.
Tällaisia näkymiä vyöryttää Nightwishin tuore The Day Of… -kappale, joka luo synkeää kuvaa kaikesta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Pinnan alta löytyy kuitenkin toisenlainen sanoma: maailmaa yritetään maalata pahemmaksi paikaksi kuin mitä se oikeasti on.
– Korkeammat auktoriteetit eli poliittiset ja uskonnolliset tahot sekä valtamedia ovat pelotelleet ihmiskuntaa jo vuosituhansien ajan, Nightwishin nokkamies Tuomas Holopainen täräyttää.
– Maailmanloppua on ennustettu useita kertoja, mutta sitä ei ole koskaan tapahtunut. The Day Of… muistuttaa siitä, etteivät asiat ole niin huonosti kuin mitä media meille kertoo.
Holopaisen mukaan pelottelu on ikivanha kontrollin keino, jolla on hallittu ihmismassoja.
Viime aikoina Holopaista on inspiroinut etenkin hollantilaishistorioitsija Rutger Bregmanin Hyvän historia -kirja. Bregmanin ideana on osoittaa, että pohjimmiltaan ihmiskunta on hyvää tekevää poppoota.
– Kirjalla on ollut uudelle levylle melko iso vaikutus – luin sen kaksi kertaa putkeen. Albumille päätyi muun muassa tarina 1960-luvulla haaksirikkoutuneista tongalaisista pojista eli tosielämän Kärpästen herra -kertomus.
Oleellista tarinassa on se, että tongalaispojat loivat ääriolosuhteissa sopuisan ja välittävän yhteisön, kun taas William Goldingin kirjoittamaa Kärpästen herraa käytetään toistuvasti esimerkkinä ihmisen julmuudesta – siitäkin huolimatta että kyse on fiktiosta.
Nykytrendeistä poiketen Holopainen peräänkuuluttaa etenkin nyanssien tajuamista ja hahmottamista: hyvin harva asia on mustavalkoinen.
– Ihmisen geeneissä on johonkin tiettyyn lahkoon tai kulttiin kuuluminen, ja maailmaa tarkastellaan oman ryhmän kautta. Sosiaalisen median takia kaikilla on yhtäkkiä oma ääni ja mielipide, eikä armoa tai anteeksiantoa löydy. Nykypäivään kuuluu, että jos joku sanoo jonkun asian typerästi, hänet niitataan samantien maahan.
Ikuinen elämä olisi painajainen
Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin yhtyeisiin kuuluva Nightwish julkaisi tänään kymmenennen studioalbuminsa, Yesterwynden. Musiikillisesti ja temaattisesti se on jatkoa neljä vuotta sitten ilmestyneelle Human. :II: Nature. -levylle: mahtipontisten orkestraatioiden kuorruttama sinfoninen metalli syleilee elämän suuria teemoja humaanilla otteella. Missään ei jarrutella.
Yesterwyndellä Tuomas Holopaisen säveltämä ja sanoittama musiikki kietoutuu ihmiselämän hetkellisyyden ja kuolevaisuuden ympärille. Avainsanana on aika.
– En ole koskaan halunnut elää ikuisesti, sehän on ajatuksena aivan karmea. Ikuinen elämä tarkoittaisi ikuista tietoisuutta, enkä voisi kuvitella pahempaa painajaista. Elämänlaatuni on parantunut valtavasti kun oivalsin, ettei ihmiselo ole ikuista.
Holopainen painottaa, että ihmisyksilö oleskelee tällä planeetalla hyvin lyhyen aikaa, silmänräpäyksen verran.
– Tästä etuoikeudesta voi nauttia muutaman vuosikymmenen ja samalla tehdä muille ihmisille mahdollisimman paljon hyvää, mikä on minulle erittäin lohdullinen ajatus. En myöskään tiedä varmasti, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen – enkä usko, että kukaan muukaan tietää.
Käsitys kuolemanjälkeisestä – tai kuolemattomuudesta – kuuluu oleellisena osana uskontoihin. Holopainen korostaa, ettei Nightwishillä ole minkäänlaista uskonnollista pohjavirettä ”vaikka syvien asioiden äärellä ollaankin”.
– Tällä hetkellä maailmassa on kolmisen tuhatta erilaista jumaluutta, ja koko ihmiskunnan historiassa niitä on ollut moninkertainen määrä. Voivatko ne kaikki olla oikeassa tai onko yksikään niistä oikeassa – jokaisen on pohdittava tämä asia itse.
Oopperahevistä loikkaus syntikkapoppiin
Yesterwyndeltä lohkaistut singlet, kuten kestoltaan yhdeksää minuuttia hipova Perfume Of The Timeless, ovat saaneet Nightwish-fanien keskuudessa ristiriitaisen vastaanoton. Jotkut pitävät biisejä täysosumina ja taiteellisina riemuvoittoina, toisten mielestä yhtyeen tyyli on kaikonnut aivan liian kauas alkuaikojen oopperametallista.
– Kun aikoinaan opiskelin klassista pianoa ja klarinettia, oopperagenreenkin tuli perehdyttyä. Nightwishistä on usein puhuttu oopperahevibändinä, mutta minulle ooppera ei ole koskaan ollut sellainen sydämen juttu, Tuomas Holopainen kuittaa.
Uudella levyllä Nightwishin musiikillinen skaala on laventunut entisestään. Kuvioihin on astunut – joskin pienimuotoisesti ja minimaalisesti annosteltuna – syntikkapoppi. Holopainen puhuu ”tietoisesta valinnasta”.
– Kun tehdään uusia biisejä, niihin haluaa tuoda elementtejä, joita ei ole aiemmin kokeillut. Tavoitteena on saada nuo elementit toimimaan Nightwish-moodin alla. Olen 90-luvun teini, joten sieltä se synapop on jotenkin imeytynyt.
Nightwishin musiikkia ovat aiemmin ryydittäneet Marco Hietalan miehekkäät vokaalisuudet. Hietala erosi yhtyeestä vuonna 2021, joten Yesterwyndellä kyseinen äänielementti loistaa poissaolollaan.
– Tähän ei ole ollut vaikeaa sopeutua. Menemme tarinat ja biisit edellä. Tällä kerralla levyllä on kaksitoista kappaletta, eivätkä ne ole sellaista ääntä kaivanneet, Holopainen sanoo.
Tuomas Holopainen korostaa Yesterwynden kahtatoista kappaletta kokonaisuutena. Laulut pitäisi kuunnella peräjälkeen nimenomaan levyllä olevassa järjestyksessä.
– Singlebiisien nostaminen erikseen jalustalle on asia, jonka kanssa pitää vähän purra huulta. Yleisöltä tulevat suuret tunteenpurkaukset – niin positiiviset kuin negatiivisetkin – ovat kuitenkin merkki siitä, että olemme onnistuneet koskettamaan ihmisiä musiikilla niin syvästi, että se aiheuttaa heissä tällaisia reaktioita.
Laulu analogisesta tietokoneesta
Yksi Yesterwynden tarinoista kietoutuu Antikytheran koneen ympärille. Hylystä löytynyt yli kaksi tuhatta vuotta vanha laite on mullistanut käsityksiä antiikin ajan teknologiasta. Koneen monimutkaisen hienomekaniikan avulla pystyttiin tekemään laskelmia tähtitieteellisistä ilmiöistä sekä auringon- ja kuunpimennyksistä. Laitetta kuvaa hyvin edellä aikaansa -sanonta.
– Muinaiset kreikkalaiset osasivat rakentaa analogisen tietokoneen jo tuolloin, joten missä olisimmekaan, jos kehitys olisi jatkunut samanlaisena? Olisimmeko me täydellisessä harmoniassa elävä maapallo ja olisimmeko mahdollisesti jo asuttaneet koko aurinkokunnan? Holopainen pohtii.
Tällaisiin kysymyksiin voi etsiä vastausta Yesterwyndeltä.