Tilastokeskuksen rikostilastojen mukaan ilmoitukset lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ovat nelinkertaistuneet 1980-luvulta lähtien, eikä suunnalle näytä olevan luvassa muutosta. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa (HEUNI) erikoissuunnittelijana toimivan oikeuspsykologian dosentin Julia Korkmanin mukaan 1980-luvulta lähtien tilastoidut ilmoitukset eivät kuitenkaan täysin heijasta rikosten todellista esiintyvyyttä.
– Vasta tuolloin, 80-luvulla, alettiin kerätä tietoa lasten henkilökohtaisista kokemuksista seksuaalirikosten osalta.
Korkman sanoo, että kun tietoisuus lisääntyi ja ennaltaehkäisystä alettiin puhua enemmän, myös rikosilmoitusten määrä kasvoi. Samaan aikaan todellisten hyväksikäyttötapausten määrä väheni, vaikka niitä ilmoitettiinkin aiempaa herkemmin.
– Kehitys oli myönteinen, sillä se osoitti rikosten määrän laskeneen samalla kun ilmoitukset lisääntyivät. Valitettavasti kymmenen viime vuoden aikana tilanne on muuttunut, ja internetin myötä lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat jälleen lisääntyneet, Korkman toteaa.
Verkkoympäristö uhkaa lapsia
Poliisin tekemän selvityksen mukaan suurin osa ilmoitetuista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tapahtuu kokonaan tai osittain internetin välityksellä. Korkman korostaa, että seksuaalirikoksia on vaikea havaita, koska monet uhrit jättävät ilmoittamatta kokemuksistaan.
– Liian harva nuori ilmoittaa kohtaamastaan häirinnästä aikuisille tai poliisille, ja suuri osa kertoo vain kavereilleen tai ei kenellekään, sanoo Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) erikoistutkija Teemu Vauhkonen.
Vauhkonen korostaa sosiaalisen median merkitystä rikosten määrän kasvussa. Sosiaalisen median sovellusten kautta rikolliset pystyvät helposti tavoittamaan potentiaalisia uhreja, mikä on myös johtanut uhrimäärien kasvuun.
– Verkkovälitteisesti yhdellä tekijällä voi olla useita uhreja, Vauhkonen sanoo.
Myös Korkman pitää verkkoympäristöä erityisen riskialttiina lapsille. Internetissä tapahtuvat seksuaalirikokset voivat vaihdella lievemmistä tapauksista, kuten tuntemattomien henkilöiden alastonkuvien pyytämisestä, vakaviin hyväksikäyttötapauksiin.
– Vaikka nuoret usein osaavat estää tällaiset kontaktit, internet ja sosiaalinen media tarjoavat rikollisille valitettavan hyvät mahdollisuudet lähestyä lapsia, Korkman sanoo.
THL:n Teemu Vauhkonen painottaa myös ilmoitusherkkyyden parantamista.
Rikosoikeudellisen puolen kehittämisessä Vauhkonen näkee tarpeen nopeuttaa rikosprosesseja. Valtioneuvoston vuonna 2021 teettämä tutkimus vahvisti, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rikosprosessi kestää keskimäärin kauemmin kuin muiden vakavien seksuaali- ja väkivaltarikosten.
Hitaat prosessit ovat ongelmallisia myös rikosten tekijöiden näkökulmasta.
– Nopea prosessi ja mahdollisuus tarjota tekijöille hoitoa ja tukea heti epäilyn jälkeen voivat vähentää uusintarikosten riskiä, Vauhkonen huomauttaa.
Hän korostaa, että myös vapaaehtoisuuteen perustuvat hoidot ja terapiat voivat olla toimivia.
– Monet seksuaalirikoksesta epäillyt tai muutoin potentiaaliset seksuaalirikosten tekijät voisivat suostua hoitoon paitsi parantaakseen omaa asemaansa oikeusprosessissa myös vähentääkseen omaa riskiään syyllistyä rikokseen.
Helsingin yliopistolla on meneillään arviointitutkimus SeriE-hankkeesta, jossa tarjotaan ennaltaehkäisevää tukea henkilöille, joiden seksuaalinen tai romanttinen kiinnostus kohdistuu lapsiin. Hankkeesta kerättyjä tutkimustuloksia on odotettavissa lähiaikoina. Hanke sai oikeusministeriön valtionavustuksen ja STEA:n rahoituksen vuosille 2018–2024, mutta nyt sen jatkuminen on epävarmaa.
Rikosprosessi voi olla rikosta traumaattisempi
Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman painottaa myös seksuaalikasvatuksen tärkeyttä.
– Pienten lasten osalta puhutaan kehotunnekasvatuksesta, joka mahdollistaa avoimen keskustelun aiheesta.
Myös poliisin kuulustelumenetelmien kehittäminen on Korkmanin mukaan tärkeää, jotta ne sopivat paremmin netissä tapahtuvien seksuaalirikosten käsittelyyn.
– On pyrittävä varmistamaan, että kuulustelu ei traumatisoi lasta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat sateenkaarinuoret, jotka ovat saattaneet tutkia seksuaalisuuttaan internetin kautta ja joutuneet hyväksikäytön kohteeksi.
Rikostutkinnan myötä nuoren seksuaalinen käyttäytyminen voi tulla ilmi vanhemmille, mikä voi aiheuttaa lisäongelmia joissain perheessä.
– Rikosprosessi saattaa pakottaa nuoren tulemaan vanhemmilleen kaapista ulos ennen kuin on siihen valmis.
Korkman korostaa, että nuoren seksuaalinen kehitys on keskeinen osa nuoruutta ja sen tulee tapahtua yksityisesti.