Ero sivun ”Lazare Hoche” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
 
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 10: Rivi 10:


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
*{{Commonscat-rivi}
*{{Commonscat-rivi}}


{{AAKKOSTUS:Hoche, Lazare}}
{{AAKKOSTUS:Hoche, Lazare}}

Versio 7. huhtikuuta 2014 kello 17.59

Lazare Hoche (24. kesäkuuta 1768 Versailles, Ranska18. syyskuuta 1797 Wetzlar, Nassaun herttuakunta)[1] oli ranskalainen kenraali Ranskan vallankumoussotien aikana.

Hochen isä oli kuninkaallinen tallinhoitaja Versailles’n palatsissa. Hoche liittyi kaartinrykmenttiin vuonna 1784.[1] Vallankumouksen alkaessa vuonna 1789 hän oli arvoltaan kersantti.[2] Ensimmäisen vallankumoussodan puhjetessa syyskuussa 1792 hänet ylennettiin kapteeniksi ja hän kunnostautui taistelukentällä Ranskan armeijan sotiessa talvella 1792–1793 Itävallan Alankomaiden alueella. Osallistuttuaan Dunkerquen puolustukseen Hoche ylennettiin vuonna 1793 divisioonankenraaliksi ja saman vuoden lokakuussa hänestä tehtiin Mosellen armeijan komentaja. Hän osoittautui nopeasti päteväksi komentajaksi. Vapautettuaan Landaun piirityksestä joulukuun 1793 lopussa Hoche ajoi Itävallan ja Preussin armeijan pois Elsassista pakottamalla ne perääntymään Reinin itäpuolelle. Hochen kilpailija, kenraali Charles Pichegru kuitenkin vihjasi yhteishyvän valiokunnalle ja Saint-Justille hänen olevan petturi, joten hänet vangittiin maaliskuussa 1794. Hoche oli sen jälkeen vangittuna Pariisissa, mutta hänet vapautettiin Thermidor-käänteen myötä jo saman vuoden heinäkuussa.[1][2]

Marraskuussa 1794 Hoche nimitettiin sotilaskomentajaksi Brestiin, tehtävänään kukistaa jo edellisestä vuodesta alkaen käynnissä ollut puhjennut rojalistinen Vendéen kapina. Hän sai sovittelevalla politiikalla aikaiseksi aselevon helmikuussa 1795, mutta kapina puhkesi uudelleen kesäkuussa, kun joukko maanpaossa olleita ranskalaisia aatelisia nousi brittiläisillä aluksilla maihin Quiberoninlahdella Bretagnen rannikolla. Hoche saartoi Bretagnen kapinalliset ja sai Vendéen alueen rauhoitettua lopullisesti heinäkuuhun 1796 mennessä, mikä merkitsi Ranskassa vallinneen sisällissodan päättymistä. Hoche oli nyt nuoresta iästään huolimatta Ranskan vaikutusvaltaisimpia miehiä. Johdettuaan ensin epäonnistunutta yritystä tehdä maihinnousu Irlantiin hänet nimitettiin tammikuussa 1797 Reinin armeijan komentajaksi. Hän löi itävaltalaiset 18. huhtikuuta Neuwiedin taistelussa, mikä päätti sillä erää taistelut Saksan alueella.[1][2] Hoche joutui keskeyttämään etenemisensä Leobenin välirauhansopimuksen astuttua voimaan.[2] Syyskuun 1797 alussa Hoche lainasi miehiään kenraali Napoleon Bonapartelle, joka karkotti rojalistit Ranskan parlamentista. Pari viikkoa tämän jälkeen Hoche kuoli vain 29-vuotiaana keuhkokuumeeseen päämajassaan Wetzlarissa.[1]

Lähteet

  1. a b c d e Lazare Hoche (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.4.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1909), s. 882 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.4.2014.

Aiheesta muualla