Islamismi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. heinäkuuta 2021 kello 14.09 käyttäjän Toivo ja Toivo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää
Islamistien käyttämä "Jihadin musta lippu", jossa mustaa taustaa vasten lukee valkoisella uskontunnustus eli shahada. Toiminut sellaisenaan tai innoittajana useille islamistisille organisaatioille 1990-luvulta alkaen.

Islamismi pyrkii islamilaisen lain eli šarian hallitsemaan yhteiskuntaan.[1] Islamistien mukaan ihmisiä tulisi hallita joko pelkästään islamilaisen lain mukaisesti tai ainakin nykyistä enemmän sitä soveltaen.[2] Koska islamiin kuuluu ajatus šariasta ainoana lakina, islamismi on Muhammedin esikuvan mukaista toimintaa. Sitä on vaikea pitää ei-islamilaisena, vaikka asia onkin herättänyt keskustelua.[3] Islamistien tavoite šaria-yhteiskunnasta on ristiriidassa länsimaisen maallisen oikeuskäsityksen ja arvomaailman kanssa.[2][4] Jihadistit ovat aseellista jihadia hyökkäyssotana käyviä islamisteja.lähde?

Islamismin määritelmä ja kannatus

"Islamismi" on 2000-luvulla yleistynyt sana, joka eurooppalaisten sanakirjamääritelmien mukaan tarkoittaa, että islamilaisten periaatteiden tulee ohjata julkista elämää ja politiikkaa.[1][5][6] Islamistisina liikkeinä on lueteltu muun muassa Muslimiveljeskunta, Al-Qaida, ISIS, Taliban ja saudi-arabialainen wahhabismi.[5] Läntisissä tiedotusvälineissä käsite on viitannut ryhmiin, jotka haluavat perustaa šariaan perustuvat islamilaisen valtion, usein väkivaltaisesti ja läntisiä ihmisoikeuksia loukaten. Näin käsite on saanut poliittisen ääriliikkeen leiman. Islamistit katsovat tyypillisesti, että Profeetta Muhammed ja neljä oikeaan johdettua kalifia perustivat Jumalan lain mukaisen islamilaisen valtion, ja että sen tulisi olla mallina muslimeille myös nykyisin.[7]

Islamismin voisi lyhimmin määritellä vaatimuksena perustaa kaikki lainsäädäntö islamilaiseen lakiin eli šariaan. Šaria on islaminuskon ydin, joka kertoo, miten muslimin tulisi toimia ja miten koko yhteiskunta tulisi järjestää.[8][9] Al-Azhar -yliopisto on vuonna 1991 hyväksynyt šariakäsikirjan Reliance of the Traveller päteväksi ja oikeaoppisten sunnimuslimien elämää ohjaavaksi. [10] Joseph S. Spoerlin mukaan kirja on erinomainen opas al-Bannan ja muslimiveljeskunnan maailmankatsomukseen.[11] Kirja toteaa, että muslimioppineiden keskuudessa ei ole erimielisyyttä siitä, että kaikkien uskovia koskevien lakimääräysten lähde on Jumala.[10] Näin asian ymmärtävät myös islamistiset ääriliikkeet Tällä tavalla ymmärrettynä islamismi kuitenkin tarkoittaisi täysin samaa kuin islaminusko yleensä. Tätä johtopäätöstä on usein haluttu välttää. Läntiset tiedotusvälineet ovat esimerkiksi määritelleet, että islam on uskonto, kun taas islamismi on äärisuuntaus, joka haluaa korvata maallisen lain šarialla.[12]

Šarian kannatus muslimien keskuudessa

Useimmissa islamilaisissa maissa muslimien enemmistö kannattaa šarian säätämistä koko yhteiskuntaa ohjaavaksi viralliseksi laiksi.[13] PEW -tutkimuskeskuksen kansainvälisen kyselyn mukaan vuonna 2013 asian kannatus oli hyvin laajaa Lähi-idän valtioissa (71–91 %) Libanonia (29 %) lukuun ottamatta. Etelä-Aasiassa kannatus oli myös laajaa (82–99 %), samoin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (esim. Etiopia 65 %, Nigeria 71 %, Niger 86 %). Venäjällä kannatus oli 42 % ja Turkissa 12 %. Alinta se oli Euroopassa Balkanin maissa, missä šarian halusi yleiseksi laiksi vain 12–20 % [13]

Šarian kannatus muslimien keskuudessa oli yhteydessä suurempaan uskonnollisuuteen. Muslimit, jotka rukoilivat säännöllisesti, myös kannattivat islamismia muita useammin.[13] Kaikki šariaa kannattavat muslimit eivät silti hyväksyneet sen ankarimpia rangaistuksia. Esimerkiksi Palestiinan muslimeista vain 84 % hyväksyi kivityskuoleman aviorikoksesta ja 66 % kuolemantuomion islamin hylkäämisestä.[13]

Edes muslimienemmistöissä maissa šaria ei ole ainoa lakiperuste. Selkeimmin se on käytössä Saudi-Arabiassa, Iranissa, Afganistanissa ja Sudanissa. Toisissa maissa, kuten Indonesiassa, Bangladeshissa ja Pakistanissa perustuslaki ja lainkäyttö ovat pitkälle maallisia, mutta šariaa sovelletaan perheasioihin. Eri uskonnollisilla ryhmillä on oma lainsäädäntönsä muun muassa Intiassa ja Israelissa, joissa šaria on lainkäytön perustana muun muassa avioliiton solmimisessa ja perintöasioissa muslimien keskuudessa.

Historia

Islamiin kuuluu ajatus Jumalan lain eli šarian mukaan hallitusta yhteiskunnasta.[14][15] Šarialainsäädäntö vakiintui nykyiseen muotoonsa keskiajan lopulla julkaistuissa teoksissa[16][17], joihin kuuluu 1300-luvulla kirjoitettu sunni-islamin klassinen šariakäsikirja Umdat al-Salik.[18][19] Sen mukaan islamilaisella yhteisöllä tulee olla yksi kalifi, joka suojelee uskontoa ja pyhää lakia ja hoitaa maallisia asioita.[20] Kalifaatin perustaminen, šarian toimeenpano ja islamin saattaminen ylivaltaan poliittisena voimana ovat islamistien olennaiset päämäärät.lähde? Esimerkiksi sunnalaisen muslimiveljeskunnan tärkeä johtohahmo Jusuf al-Karadawi totesi 1990 kirjoittamassa manifestissa “islamilaisen liikkeen” tarkoituksen olla “organisoitua ja kollektiivista työtä, jota tehdään palauttaakseen islamin johtoasema yhteiskunnassa”, ja asettaakseen uudelleen valtaan “islamilainen kalifaattijärjestelmä šarian vaatimusten mukaisesti”.[21]

Šarian vaatimuksiin myös kuuluu, että kun kalifaatti on perustettu, kailfin tulee käydä jihadia kaikkia muita ihmisiä vastaan, kunnes heistä tulee muslimeita.[22] On kuitenkin laitonta tappaa ei-muslimia, jos hänelle on myönnetty suojeltu dhimmi -asema.[23] Ortodoksisen sunnalaisen käsityksen mukaan kalifilla on toisin sanoen velvollisuus antaa ei-islamilaisille valtioille aluksi kutsu (dawa) islamiin, ja sikäli kuin tästä kieltäydytään, julistaa pyhä sota valtion alistamiseksi islamin alaisuuteen.lähde?

Jotkut asiantuntijat, esimerkiksi ranskalainen filosofi ja aatehistorioitsija Rémi Brague, ovat pitäneet erottelua islamin ja islamismin välillä perusteettomana.[3] Islamismi-sanalla viitataan yleensä moderneihin poliittisen islamin muotoihin, jotka ovat syntyneet vastustamaan islamilaisen sekulaaria kehitystä ja vaatineet paluuta oikeaoppiseen islamiin, jonka suhteen tulkinnat kuitenkin vaihtelevat suuresti. Modernia islamismia edustavien liikkeiden enemmistö on syntynyt 1900-luvulla, mutta niillä on kuitenkin koko joukko historiallisia esikuvia islamilaisissa herätysliikkeissä, jotka syntyivät pyrkimyksenä palauttaa ”oikeaoppinen” islam takaisin valtaan, kun vallitsevien tulkintojen katsottiin erkaantuneen siitä liiaksi. Eräs tunnetuimmista keskiajan revivalisteista oli Ibn Taymiyyah, joka vaikutti suuresti modernin salafismin ja Saudi Arabian valtion perustajahahmona yleisesti pidettyyn Muhammad ibn Abd al-Wahhabiin. Wahhabismi vaikuttaa voimakkaasti useimpien nykyaikaistensunni-islamististen liikkeiden taustalla.lähde?

Modernin islamismin tärkeä myöhempi taustahahmo oli intialainen, sittemmin pakistanilainen lakimies Sayyid Abul Ala Maududi (1903–1979),jonka kirjoituksista suuri osa käsitteli šariaa, hallintoa ja ihmisoikeuksia.Hän perusti Jamaat-e-Islami-puolueen 1941 ja oli sen johdossa vuoteen 1972 asti.lähde? Maududi kannatti islamilaisen Pakistanin muuttamista šuura-tuomioistuinten tulkitseman šarian mukaan hallituksi. Hänen vaikutusvaltaisin teoksensa oli Risalat Diniyat. Maududin ideat vaikuttivat muun muassa Muslimiveljeskuntaan,kenen mukaan? joka perustettiin liberaalin islamilaisuuden kritiikiksi Egyptissä 1900-luvun alussa. Muslimiveljeskunta käytti mottonaan julistusta ”Koraani on perustuslakimme.” Järjestö on tänään öljyrikkaiden arabimaiden rahoituksen ansiosta keskeinen ja vaikutusvaltainen länsimaisten muslimiyhteisöjen edustaja.lähde?

Muslimiveljeskuntaan kuulunut liikkeen keskeinen ideologu Said Qutb on etenkin radikaalille islamismille ja jihadismille tärkeä taustavaikuttaja. Esimerkiksi teoksessaan Ma'alim fi al-Tariq (engl. Milesstones) Qutb hyökkää Jahiliyyah-järjestelmäksi kutsumaansa länsimaista sekularismia vastaan ja esittää vaihtoehdoksi fundamentalistista islamilaista hallintoa. Qutb on tärkeä taustavaikuttaja monien radikaalien salafistijärjestöjen taustalla, mukaan lukien Al Qaida ja ISIS. Egyptiläinen Tariq al-Bishri on rinnastanut Qutbin mainitun teoksen Leninin pamflettiin Mitä on tehtävä?' (venj. Что делать?), missä modernin kommunismin perustaja luonnosteli teoriansa siitä, mitä kommunismi eroaa sosialismista.[24] Qutbista voidaankin sanoa, että hän pyrki rakentamaan radikaalista islamismista globaalin vallankumouksellisen liikkeen, jonka viime kätisenä pyrkimyksenä oli Qutbin mukaan Jaliyyah-järjestelmän hävittäminen kaikkialta, päämäärä, jolle tänään kaikki radikaalit islamistiryhmät ovat omistautuneita.lähde?

Eri islamististen järjestöjen tavat pyrkiä päämääräänsä vaihtelevat huomattavasti. Missä radikaali-islamistiset organisaatiot kuten Al Qaida tai ISIS soveltavat terrorismia jihadin muotona, esimerkiksi muslimiveljeskunta suosittelee nykyisin dawaa, dialogia ja muita rauhanomaisia keinoja, vaikka järjestö toisaalta hyväksyykin Hamasin terrorismin oikeutettuna jihadina. Opista käytetään nimeä ”wassatiyya”, mikä tarkoittaa yhdenlaista kolmatta tietä ekstremismin ja sekularismin välillä.[21] Monet asiantuntijat kuitenkin katsovat, että kyseessä on puhtaan strateginen painotus, eikä järjestöllä ortodoksiseen islamiin sitoutuneena ole mitään periaatteellisia estoja uskontonsa ja kannattamansa poliittisen järjestelmän väkivaltaisen levittämisen kanssa. Esimerkiksi ranskalais-italialainen politiikan tutkija Alexandre del Valle katsoo veljeskunnan ja ISISin päämäärien olevan olennaisesti samoja — kalifaatin perustaminen ja islamin (šarian) täytäntöön pano kaikkialla maailmassa (järjestön avoimesti julistama päämäärä) ja nimenomaan ankarasti/fundamentalistisesti tutlkitussa muodossa. del Valle on myös argumentoinut rauhanomaista strategiaa soveltavien islamistien, joita hän kutsuu "kielen leikkaajiksi", käyttävän terrorismia soveltavien islamistien eli "kurkun leikkaajien" brutaalia väkivaltaa markkinointistrategiana "poliittisen korrektiuden" ilmapiiriä hyväksikäyttäen: kun terrori-isku tapahtuu, saavat rauhanomaiset islamistit tilaa julistaa, miten "terrorismi ei ole oikeaa islamia" (tai mahdollisesti syyttävät tapahtumista Israelia tai Yhdysvaltoja), ja miten terrori uhkaa ennenkaikkea muslimeja itseään, koska se lisää islamofobiaa — siispä nyt on entistäkin tärkeämpää jatkaa taistelua islamofobiaa vastaan ja tukea sen uhkaamia "rauhanomaisia muslimeja", jollaisena muslimiveljeskunnan radikaalit itsensä esittävät.[25]

Euroopassa vaikuttavan veljeskunnan eräs keskeisimmistä taustavaikuttajista oli Hassan al-Bannan entinen sihteeri, Sveitsiin Egyptistä järjestön jäseniin kohdistunutta vainoa paennut Said Ramadan. Ramadanin perustamasta ja Saudi Arabian rahoittamassa Geneven islamilaisesta keskuksesta tuli Euroopan muslimiveljeskunnan keskus. Sen uskonoppineiden joukossa olivat myös intialaiset Mohammed Hamidullah ja Maulana Abdul Hassan Ali al Nadwi. Ramadan oli myös mukana perustamassa vaikutusvaltaista sunnirevivalistien saudiarabialaista islam-tulkintaa maailmanlaajuisesti ajavaa kattojärjestöä Muslim World League. Sveitsin kansalaisuuden omaava Tariq Ramadan, länsimaiden tunnetuin muslimi-intellektuelli, on Saidin pojanpoika.lähde?

Ensimmäiset merkittävät islamismin sovellukset olivat kenraali Muhammad Zia ul-Haqin uudistukset Pakistanissa ja Iranin islamilainen vallankumous 1979.lähde?

Vuonna 1991 Algerian Islamilainen pelastusrintama oli voittamassa vaalit, mutta armeija keskeytti ne, ja puolue kiellettiin. Tästä seurasi Algerian sisällissota.lähde?

Shiialaista islamismia edustavat ennen kaikkea Ajatollah Khomeinin vallankumouksen jälkeinen Iranin hallinto sekä Libanonin Hizbollah.lähde?

Islamismi Lähi-idässä

Islamistiset puolueet ovat 2000-luvulla saavuttaneet menestystä vapaissa vaaleissa muun muassa Palestiinassa, jossa islamistinen Hamas saavutti vaalivoiton 2006 ja Irakissa Saddam Husseinin syrjäyttämisen jälkeen.lähde?

Ns. Arabikevään jälkeen islamistit ovat saavuttaneet laajaa kannatusta myös Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Vuonna 2011 Libyan sisällissodan voittanut osapuoli julisti maan hallinnon perustuvan šaria-lakiin.[26]

Egyptissä laillistettu Muslimiveljeskunta sai liittolaisineen vaaleissa enemmistön sekä ala- että ylähuoneeseen ja samalla myös komiteaan, joka alkoi kirjoittaa Egyptille uutta perustuslakia. Yhdessä äärikonservatiivisen islamistipuolueen kanssa valta parlamentissa oli 70-prosenttinen.[27]

Poliittiset vastustajat syyttävät Turkkia hallitsevaa oikeistolaista AKP-puoluetta islamistiseksi, vaikka Turkin laki kieltää uskonnolliset puolueet. Vuoden 2007 vaalikamppailun aikana nousi kohu puolueen ministerien vaimojen käyttämistä huiveista. AKP itse pitää itseään konservatiivisena puolueena ja se kuuluukin tarkkailijana Euroopan kansanpuolueeseen.lähde?

Islamismi länsimaissa

Euroopassa on maahanmuuton myötä alkanut toimia useita liikkeitä, jotka pyrkivät šarian mukaiseen lakiin ainakin muslimivähemmistölle. Järjestöjen, jotka edustavat lähinnä sunnalaista islamia, rahoitus tulee ennen kaikkea öljyrikkaista Saudi Arabiasta, Qatarista, Bahrainista ja Kuwaitista, joissa kaikissa vallalla islamin wahhabilainen tulkinta, jos kohta myös Erdoganin Turkki on tukenut Euroopan turkkilaistaustaisia Milli Görüs -järjestön islamisteja. Wahhabismin taustalla oleva lainopillinen koulukunta vaikuttaa myös muslimiveljeskunnan taustalla, jonka edustama islamismi on yhdessä konservartiivisemman wahhabismin kanssa saanut arabimaiden tuen kautta vahvan jalansijan Euroopan moskeijoista, ja se on pyrkinyt ottamaan itselleen koko muslimiyhteisön edustajan roolin edusmiestensä ja -naistensa ja lukemattomien alajärjestöjensä kautta.[21]

Muslimiveljeskunta on paremminkin ideologinen yhteisten ideologisten vakaumusten ja yhteisen strategian omaava ei-monoliittinen liike kuin varsinainen järjestö, eikä esimerkiksi Euroopan muslimiveljeskunnalla ole muodollisia siteitä Egyptiläiseen veljeskuntaan, vaikka Mohammed Akifin mukaan organisaatiot toimivatkin yhteistyössä. Sen tärkeän ideologisen johtohahmon, International Union of Muslim Scholars -komission johtohahmon ja European Council for Fatwa and Research organisaation perustajan Jusuf al-Karadawin mukaan liikkeen päämäärä ei myöskään suinkaan rajoitu vain šarian takaamiseen muslimivähemmistölle, vaan sen viimekätisenä pyrkimyksenä on islamilaisen “kalifaattijärjestelmän” saattaminen voimaan kaikkialla. Hänen mukaansalähde?

»[i]slam tulee palaamaan Eurooppaan valloittajana ja voittajana tultuaa karkoitetuksi kahdesti. Mutta tällä kertaa valloitus ei tule tapahtumaan miekan kautta vaan saarnaamisen ja ideologian.»

Euroopan muslimiveljeskunnan verkostot olisivat tämän valloituksen eturintama.[21]

Karadawi on painottanut, miten länsimaissa elävät muslimit ”eivät ole enää vähälukuisia”, ja että heidän läsnäolonsa on pysyvää ja tulee lisääntymään maahanmuuton myötä. Hän pitää Euroopan islamilaista vähemmistöä välttämättömänä muun muassa siksi, että se auttaa levittämään Allahin sanaa maailmaan ja puolustamaan islamia vääritulkinnoilta ja anti-islamilaisilta voimilta, mutta pitää ilmiötä toisaalta sikäli ongelmallisena, että muslimien assimiloituminen muodostaa vakavan riskin, sillä muslimit uhkaavat menettää islamilaisen identiteettinsä ja sulautua ei-islamilaiseen enemmistöön. Islamistien olennaisena tehtävänä Euroopassa olisi rinnakkaisyhteiskunnan luominen, vetäytyminen ”muslimighettoihin”, ja islamilaisen yhteisön pitäminen tätä kautta erillään vallitsevasta kulttuurista ja tiukan oikeaoppisuuden piirissä. Muslimien tulisi myös luoda itselleen mahdollisuuksien rajoissa omat instituutionsa (koulunsa, lastentarhansa, kansalaisjärjestönsä, tutkimuslaitoksensa, ajatushautomonsa, hyväntekeväisyysjärjestönsä, šaria-poliisinsa, jne., jne.).[21]

Karadawi näkee islamilaisen maailman hajanaisuuden paitsi ongelmana myös mahdollisuutena revivalistisille liikkeillä otta johtajan rooli islamilaisessa maailmassa, ja hän näkee länsimaisten vapauksien edesauttavan tässä tehtävässä. Hän katsoo myös maallistuneiden ja uskonnostaan huonosti perillä olevien muslimien olevan ideaalinen kohde ortodoksiselle käännytystyölle. Ja sanomatta asiaa suoraan, Karadawi tekee myös selväksi, että šaria laki tulisi saattaa voimaan länsimaisten yhteiskuntien muslimisaarekkeilla todetessaan, että muslimeilla tulisi olla oma ulemansa ja uskonoppineensa vastaamassa heidän kysymyksiinsä, ohjatakseen heitä ja sovitellakseen heidän erimielisyytensä. Lorenzo Vidinon mukaan järjestö on jo viimeiset 50 vuotta toiminut väsymättömästi näiden päämäärien edistämisen hyväksi kaikkialla länsimaissa, missä sillä on ollut jalansija. Šaria-lain saattaminen voimaan muslimien keskuudessa olisi tämän työn päämäärä, mitä kohti ylikansallisen European Council for Fatwa and Research -komission perustaminen olisi ollut ensimmäinen varovainen askel.[21]

Julkisesti muslimiveljeskunta ja muut rauhanomaista strategiaa ainakin julkisesti kannattavat islamistijärjestöt esittävät julkisesti usein olevansa sitoutuneita suvaitsevaisuuteen ja uskonnolliseen vapauteen, mutta todellisuudessa lukuisat toimijat ovat toistuvasti paljastuneet harjoittaneen kaksinaamaista toimintaa. Esimerkiksi saksalaisten turvallisuuspalveluiden mukaan:lähde?

»islamismin uhkaa Saksalle edustavat [...] ennen kaikkea Milli Görüs ja siihen kytkeytyneet liikkeet. Ne pyrkivät levittämään islamistisia näkemyksiä lain puitteissa. Sitten ne pyrkivät implementoimaan [...] kaikille Saksan muslimeille ankaran tulkinnan Koraanista ja šariasta [...]. Niiden julkiseen sitoutumiseen uskonnolliseen vapauteen ja suvaitsevaisuuteen tulisi suhtautua epäluuloisesti.»

Ranskassa veljeskunnan keskusjärjestö on vuonna 1983 perustettu Ranskan muslimit (ransk. Musulmans de France, MF, aiemmin Union des organisations islamiques en France, UOIF). MF on Ranskan suurin ja vaikutusvaltaisin muslimiorganisaatio, ja se kontrolloi lukuisia maan moskeijoista. Järjestö on perustanut myös islamilaisen ”tieteen” keskuksen Institut Européenne de sciences humaines (IESH), jonka päämääränä on ilmaamien kouluttaminen. Sen tieteellisen valtuuston puheenjohtaja on Jusuf Karadawi. MF:n edustajat omaavat tutkintoja Ranskan arvovaltaisista yliopistoista ja osallistuvat uskontojen välisiin dialogeihin sekä integraatiota edistäviin ja antirasistisiin kampanjoihin yhdessä kristillisten ja yksityisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Vidino kuitenkin painottaa, ettei tämä tarkoita, että he olisivat hylänneet radikaaleja näkemyksiään, ja he ovat esimerkiksi jääneet kiinni avoimen antisemitistisistä kannanotoista ja Hamasin toiminnan puolustamisesta. Qutbin, al-Bannan ja muiden radikaalien oppineiden teoksia, samoin kuin Siionin viisaitten pöytäkirjoja myydään säännöllisesti järjestön tapahtumissa.[21]

Euroopassa vaikuttaa myös lukuisia muslimiveljeskunnan tai Milli Gürûksen linjaa radikaalimpia islamistisia toimijoita. Esimerkiksi Britanniassa on toiminut šaria-lakia ajava radikaalia salafismia edustava Islam4UK, joka kuitenkin kiellettiin terroristisena tammikuussa 2010.[28][29] Belgiassa on toiminut vastaavanlainen järjestö Sharia4Belgium.[30]

Leslie S. Lebl on kirjoittanut, että Muslimiveljeskunta ja OIC (Organization of Islamic Cooperation) näkevät Euroopan osana tulevaa maailmanlaajuista kalifaattia, islamilaista imperiumia, jota hallitsee islamistinen versio perinteisestä islamilaisesta laista eli shariasta. Kilpailu ulottuu Yhdistyneisiin Kansakuntiin, missä OIC on pyrkinyt panemaan täytäntöön islamin kritiikin maailmanlaajuisen kiellon.[31]

Islamismi Suomessa

Muslimiveljeskunnan ja konservatiivisten wahhabistien edustama islamismi vaikuttaa myös Suomessa. Esimerkiksi Bahrainilta rahoituksen saaneen Helsingin suur­moskeija­hankkeen taustalla vaikuttanut islamilainen kattojärjestö SINA on kytkeytynyt muslimiveljeskuntaan. Järjestö totesi vuonna 2009 avoimesti ajavansa veljeskunnan asiaa, mutta on sittemmin vaiennut aiheesta ja kieltäytynyt kommentoimasta sitä. Järjestö on myös kutsunut Suomeen tilaisuuksiinsa islamistisia oppineita ja saarnaajia.lähde?

Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta on järjestö, jonka taustalla on Turkin uskonnollisten asioiden virasto Diyanet. Se on käyttänyt viime vuosina puoli miljardia dollaria moskeijoiden rakentamiseen Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa.[32] Toiminta on aatteellisesti lähellä Muslimiveljeskuntaa.[33] Saksassa yhdistyksen imaameja on syytetty vakoilusta.[34] Suomessa Diyanet on imaamien avulla kerännyt tietoja Erdoganin vastustajista.[35] Suomen Diyanetin alaisuuteen kuuluvat Vantaalla, Porissa, Turussa ja Lahdessa sijaitsevat moskeijat.[36]

Islamismia edustavia liikkeitä

Jihadismi

Pääartikkeli: Jihadismi

Jihadistit ovat aseellista jihadia hyökkäyssotana käyviä islamisteja.[37] Jihadistit jakavat maailman "islamin alueeseen" ja "sodan alueeseen". He pyrkivät väkivalloin palauttamaan yhtenäisen, islamilaista lakia noudattavan islamilaisen kalifaatin alueille, jotka ovat joskus olleet islamin alaisia mutta nyt uskottomien hallussa.[38] Joidenkin mielestä jihadistien käsitykset jihadin julistamisesta, syistä ja luonteesta eroavat islamilaisen lain klassisista ja nykyajan lähteistä monilta osin ja ovat sikäli epäislamilaisia.[38] Jerusalemin Heprealaisen yliopiston professori Ella Landau-Tasseron katsoo, että jihadistien ja näitä arvostelleiden uskonoppineiden erimielisyydet vastaavat islamin piirissä normaalisti vallitsevia erimielisyyksiä šarian sisällöstä.[39]

Katso myös

Lähteet

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin miekka. Idän ja lännen konfliktien historia. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2.
  • Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
  • Suomen Islamilainen Yhdyskunta: Islam uskomme. Suomentanut Translation Team. Suomen Islamilainen Yhdyskunta, International Islamic Publishing House, 1993. ISBN 051-96931-0-5.

Lähteet

  1. ↑ a b Emin Poljarevic: Islamism The Oxford Encyclopedia of Islam and Politics.
  2. ↑ a b Katri Merikallio: Islamin vuoro. ("Käsitys siitä, mitä islamilainen politiikka oikeastaan tarkoittaa, on häilyvä. Erityisesti islamilainen laki šaria herättää monessa mielikuvia burkista, katkotuista raajoista ja ruoskimisesta. - - Ŝaria ei ole mikään kiveen hakattu lakikokoelma vaan valtava määrä islamilaista kirjallisuutta - - Käytäntö ja perinne painavat paljon. Egyptissä moniavioisuus on sallittua jo nyt, mutta käytännössä ei ole.") Suomen Kuvalehti, 2013, nro 7, s. 20–23. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0039-5552.
  3. ↑ a b Rémi Brague France 24 -televisiokanavan haastattelussa France 24. maanantai 13. 1. 2015.
  4. ↑ Russell Myers: ISIS behead four children in Iraq after they refuse to convert to Islam ("Barbaric Islamic State militants have beheaded four Christian children in Iraq for refusing to convert to Islam, according to a British vicar based in Baghdad. Cannon Andrew White claims the beheadings took place in a Christian enclave close to Baghdad which has been recently overrun by Islamic State.") Mirror. 8.12.2014. London, UK: MGN Limited. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b Marilyn R. Waldman & Malika Zeghal: Islamic world - Islamist movements from the 1960s Encyclopaedia Britannica Online.
  6. ↑ Google Books Ngram Viewer: islamism Google. Viitattu 15.11.2020.
  7. ↑ Reynolds, G.S.: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective, s. 173–174. Fortress Press, 2012.
  8. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 159. Otava, 2004.
  9. ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 39. Isaac Publishing, 2013.
  10. ↑ a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. xx–xxi. amana publications, 2017.
  11. ↑ Joseph S. Spoer: The World View of Hasan al-Banna and the Muslim Brotherhood The New English Review. December 2012. Viitattu 15.11.2020.
  12. ↑ Sirén, Vesa: Opettajamurhasta järkyttynyt Ranska puskee läpi islamismia hillitseviä lakeja: kotiopetus ja ulkomaiset imaamit kielletään Helsingin Sanomat. Ulkomaat. Ranska. 22.10. 2020 - "Islam on yksi kolmesta suuresta abrahamilaisesta uskonnosta juutalaisuuden ja kristinuskon ohella, ja sitä harjoittaa noin neljännes maapallon väestöstä. Islamismi puolestaan on äärisuuntaus, joka haluaa korvata maallisen oikeuden uskontoon perustuvalla šaria-lailla.".
  13. ↑ a b c d PEW Research Center: Chapter 1: Beliefs About Sharia pewforum.org. 30.4.2013.
  14. ↑ "Islamilaisessa valtiossa ylin valta -- kuuluu Jumalalle -- [kansan] tulee toteuttaa Hänen lakinsa ja täyttää Hänen tahtonsa". Suomen Islamilainen Yhdyskunta, 1993, s. 97
  15. ↑ "The maginificent structure of laws, lovingly elaborated by successive generations of jurists and theologians is one of the major intellectual achievements of Islam, and perhaps most fully exemplifies the genius of Islamic civilization.” Bernard Lewis, The Middle East, s. 223, Phoenix Press, 1995, ISBN 1-84212-139-1
  16. ↑ Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 71. Clarendon, 1964 "Again, the official doctrine of each school is to be found not in the works of olf masters, even though these had been qualified in the highest degree to exercise ijtihad, but in those works which the common opinion of the school recognizes as the authoritative exponents of its current teaching. These are now generally handbooks dating from the late medieval period, and subsequent works derive their authority from them. The recognized handbooks contain the latest stage of authoritative doctrine that has been reached in each school, but they are not in the nature of codes; Islamic law is not a corpus of legislation but the living result of legal science.”.
  17. ↑ "Islamilla ei ole itsenäiseen päätöksentekoon kykenevää uskonnollista hierarkkista järjestelmää, vaan sen auktoriteetteina toimivat vanhat tekstit" - - "Tämä kirjallisuus on säilyttänyt auktoritatiivisen asemansa islamin yhteisössä." - Hämeen-Anttila, 2012, s. 107.
  18. ↑ Keller (toim.) 2017
  19. ↑ Al-Azharin yliopisto on sertifioinut teoksen vuonna 1991 päteväksi sunni-islamin auktoriteetiksi. Keller, 2017 s. xx–xxi
  20. ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Umdat al-Salik (Reliance of the Traveller), s. 638. amana, 2017.
  21. ↑ a b c d e f g Lorenzo Vidino: Aims and Methods of Europe's Muslim Brotherhood Hudson Institute.
  22. ↑ Umdat al-Salik, 2017, s. 603 (o.9.9)
  23. ↑ Umdat al-Salik,2017, s. 603-604 (o9.11)
  24. ↑ Kepel, Gilles: Muslim Extremism in Egypt: The Prophet and Pharaoh, s. 43. London: Al Saqi Books, 1985. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.6.2017).
  25. ↑ Alexandre del Valle: La Stratégie de l'intimidation. l'Artilieur, 2018.
  26. ↑ Libyan tuleva hallinto perustuu sharia-lakiin HS 24.10.2011.
  27. ↑ http://yle.fi/uutiset/muslimiveljeskunta_nousi_maan_alta_vallan_huipuille_ja_syrjaytettiin_uudelleen/7210784
  28. ↑ Islam4UK Islamist group banned under terror laws BBC 12.1.2010.
  29. ↑ Profile: Islam4UK BBC 5.1.2010.
  30. ↑ http://www.standaard.be/cnt/dmf20130416_003
  31. ↑ Leslie S. Lebl: The EU, the Muslim Brotherhood and the Organization of Islamic Cooperation. Orbis, Vol. 57, 1, s. 101–119, 2013. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Maria Serenius: Turkki on palannut takaisin Läh-itään. Kanava, 3, 42–44, 2020.
  33. ↑ Seibert, Thomas: Turkey moves to widen influence among Muslims in Europe The Arab Weekly. 20.1.2019. Viitattu 15.11.2020.
  34. ↑ Maria Serenius: Turkki on palannut takaisin Läh-itään. Kanava, 3, 42–44, 2020.
  35. ↑ Yrjö Kokkonen: Turkki kerää tietoa Suomessa asuvista Erdoganin vastustajiksi epäillyistä YLE uutiset. Ulkomaat. 7.12.2016.
  36. ↑ Cemaatler Lahti, Pori, Turku
  37. ↑ Mary Habeck: Knowing the Enemy: Jihadist Ideology and the War on Terror 15.2.2006. Massachusetts Institute of Technology. Viitattu 11.8.2014.
  38. ↑ a b Rashad Ali, Hannah Stuart: A Guide to Refuting Jihadism: executive summary 4.2.2014. The Henry Jackson Society. Viitattu 10.8.2014.
  39. ↑ Ella Landau-Tesseron: Delegitimizing ISIS On Islamic Grounds: Criticism Of Abu Bakr Al-Baghdadi By Muslim Scholars Inquiry and Analysis #1205. 19.11.2015. Memri.

Kirjallisuutta

  • Linjakumpu, Aini: Poliittinen islam. Väitöskirja, Lapin yliopisto. Rauhantutkimus tänään 16. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-709-2.
  • Panella, Carlo: Islamin musta kirja: 1914–2006: Sorto, fundamentalismi, terrori. (Il libro nero dei regimi islamici: 1914–2006 oppressione, fondamentalismo, terrore, 2006.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33865-0.
  • Saarelainen, Matti: Muhammedin pitkä varjo: Tutkimus poliittisen islamin Länsi-Euroopalle aiheuttamasta haasteesta. Ulkopolitiikan haasteita 3. Helsinki: Ulkopoliittinen instituutti, 1992. ISBN 951-769-041-X.
  • Tucker-Jones, Anthony: Jihad: Taistelevan islamin taustat. (The rise of militant Islam: An insider's view of the failure to curb global jihad, 2010.) Suomentanut Juhani Nieminen. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-457-3.
  • Ahmad al-Hussein, Lubna; Kareh Tager, Djenane: Olenko kirottu? Nainen, sharia ja Koraani. Suis-je maudite? La femme, la charia et le coran). Suomentanut Tommy Granholm.. Minerva, 2011.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Islamismi.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamismi&oldid=19870511”