Fjodor Ušakov
| Fjodor Ušakov | |
|---|---|
 Ušakov tuntemattoman taiteilijan maalaamana |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1745 Burnakovo, Venäjä |
| Kuollut | 14. lokakuuta 1817 (72 vuotta) Aleksejevka, Venäjä |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Venäjän keisarikunta |
| Sotilasarvo |
 amiraali (1799) |
Fjodor Fjodorovitš Ušakov (ven. Фёдор Фёдорович Ушако́в; 24. helmikuuta (J: 13. helmikuuta) 1745 Burnakovo, Jaroslavlin alue – 14. lokakuuta (J: 2. lokakuuta) 1817 Aleksejevka, Tambovin kuvernementti)[1][2] oli venäläinen amiraali. Hän on myös Venäjän ortodoksisen kirkon pyhä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ušakov syntyi köyhtyneeseen aatelissukuun.[3] Hän kävi merikadettikoulun Pietarissa vuosina 1761–1766 ja palveli sen jälkeen Itämeren laivastossa. Hän osallistui vuosina 1766–1767 amiraali Vasili Tšitšagovin purjehdukseen Kronstadtista Huippuvuorten kautta Arkangeliin ja takaisin. Vuosina 1769–1774 Ušakov palveli Donin eli Asovanmeren lippueessa, jonka mukana hän osallistui sotaan Turkkia vastaan. Hän oli vuodesta 1772 eri alusten päällikkönä, ja komensi vuosina 1776–1779 fregatti Svjatoi Pavelia Välimerellä, vuonna 1780 jonkin aikaa keisarillista huvialusta, vuosina 1780–1782 linjalaiva Viktoria Välimerellä ja vuodesta 1783 uutta linjalaiva Svjatoi Pavelia Mustallamerellä. Hän valvoi Sevastopolin sotasataman rakentamista.[1][2]
Vuosien 1787–1792 Venäjän–Turkin sodassa Ušakov saavutti voiton Fidonisin meritaistelussa (1788), sai vuonna 1789 kontra-amiraalin arvon ja tuli vuonna 1790 Mustanmeren laivaston komentajaksi. Hän löi turkkilaiset tärkeissä Kertšinsalmen (1790), Tendran (1790) ja Kaliakranniemen meritaisteluissa (1791) soveltamalla vallinneesta linjataktiikasta poikennutta uudenlaista taktiikkaa, jossa alukset keskittivät tulivoimansa ja iskivät ensiksi vihollisen lippulaivaan, mikä halvaannutti vihollislaivaston toimintakyvyn.[1][2] Ušakov ylennettiin vuonna 1793 vara-amiraaliksi.[1]
Toisen liittokunnan sodan aikana Ušakov komensi vuosina 1798–1800 Välimerellä yhdistettyä venäläis-turkkilaista laivastoa, joka valtasi Jooniansaaret Ranskalta.[1] Vallattuaan vuonna 1799 linnoitetun Korfun taitavalla operaatiolla hän sai amiraalin arvon. Vallatuille saarille perustettiin Seitsemän saaren tasavalta -niminen valtio, jonka keskushallinnon järjestämiseen Ušakov osallistui. Vuonna 1800 hän siirsi huomionsa Italiaan osallistumalla Genovan ja Anconan merisaartoon sekä Napolin ja Rooman valtauksiin. Sen jälkeen hän palasi laivastoineen Sevastopoliin.[1][2]
Vuonna 1801 Venäjän keisariksi tullut Aleksanteri I ei arvostanut Ušakovin saavutuksia ja nimitti tämän seuraavana vuonna suhteellisen vähäpätöiseen tehtävään Itämeren soutulaivaston komentajaksi. Ušakov erosi vuonna 1807 ja asettui asumaan tiluksilleen Aleksejevkaan. Vuoden 1812 sodan aikana paikalliset aateliset valitsivat hänet Tambovin kuvernementin nostoväkijoukkojen komentajaksi, mutta hän kieltäytyi tehtävästä terveyssyistä.[1][2] Hän kuoli tilallaan vuonna 1817, ja hänet haudattiin Temnikovin seudulla sijaitsevaan Sanaksarin luostariin.[1][3]
Jälkimaine ja kanonisointi pyhimykseksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ušakovin mukaan on nimetty Anadyrinlahdella sijaitseva lahti ja Ohotanmeren pohjoisrannalla sijaitseva niemi. Hänen mukaansa on nimetty myös useita sotalaivoja, kuten rannikkopanssarilaiva Admiral Ušakov. Neuvostoliitossa perustettiin vuonna 1944 Ušakovin ritarikunta.[1][2] Korfulla on Ušakovin muistomerkki.[3] Hänen mukaansa on nimetty myös asteroidi 3010 Ushakov.
Ušakovista tehtiin Neuvostoliitossa vuonna 1953 kaksi elämäkertaelokuvaa, Mustan meren kotka ja Tuliholvin alla.
Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi Ušakovin Saranskin hiippakunnan paikalliseksi pyhäksi vuonna 2001 ja koko kirkon yleisten pyhien joukkoon vuonna 2004.[4][1] Hänen muistopäivänsä ovat juliaanisen kalenterin 23. heinäkuuta ja 2. lokakuuta (gregoriaanisen kalenterin 5. elokuuta ja 15. lokakuuta).[2] Vuodesta 2005 hän on ollut lisäksi Venäjän strategisten ydinpommikoneiden suojeluspyhimys.[5][6]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Vladimirin ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Yrjön ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Januariuksen ritarikunta (Molempain Sisiliain kuningaskunta, 1799)[7]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Ušakovin hauta Sanaksarin luostarissa. -
Ušakovia esittävä ikoni -
Ušakov kuvattuna vuonna 2024 julkaistussa venäläisessä postimerkissä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Birthday anniversary of Feodor Ushakov, eminent Russian naval commander, founder of a new military tactics for the Navy, admiral who knew no defeats Presidential Library. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g УШАКОВ ФЁДОР ФЁДОРОВИЧ Большая российская энциклопедия. 2024. Viitattu 28.5.2024. (venäjä)
- ↑ a b c Vanhurskas Feodor Ušakov Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 28.5.2024.
- ↑ Timo Vihavainen: Pyhä amiraali Timo Vihavaisen blogi 1.3.2015. Viitattu 25.9.2023.
- ↑ Monument to Russian Admiral Ushakov unveiled on Greek Island Serbian Orthodox Church. 2024. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Putin Marks Crimea Anniversary, Defends 'Special Operation' in Ukraine in Stadium Rally The Moscow Times. 18.3.2022. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Ушаков Фёдор Фёдорович biblioclub.ru. 2024. Viitattu 29.5.2024. (venäjä)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fjodor Ušakov Wikimedia Commonsissa
- Fyodor Ushakov: The Russian Naval Legend and Saint Who Never Lost a Battle (englanniksi) War History Online
