Italian Grand Prix

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italia Italian Grand Prix
Rata Autodromo Nazionale Monza
Sijainti Monza, Italia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,793 km
Kilpailun pituus 53 kierrosta, 306,720 km
Eniten voittoja
Kuljettajat Saksa Michael Schumacher,
Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton (5)
Tallit Ferrari (20)
Viimeisin kilpailu (2024):
Voittaja Monaco Charles Leclerc
(Ferrari)
Voittoaika 1:14.40,727
Toinen Australia Oscar Piastri
(McLaren-Mercedes)
Kolmas Yhdistynyt kuningaskunta Lando Norris
(McLaren-Mercedes)
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lando Norris
(McLaren-Mercedes)
Paaluaika 1.19,327
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lando Norris
(McLaren-Mercedes)
Kierrosaika 1.21,432 (kierroksella 53)
Paikkakunnat, joissa Italian Grand Prix on järjestetty.

Italian Grand Prix (ital. Gran Premio d’Italia) on Monzassa Italiassa järjestettävä vuosittainen Formula 1 -sarjan osakilpailu.

Italian Grand Prix järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1921 ja Monzassa vuonna 1922. Formula 1:n MM-sarjaan se on kuulunut jo ensimmäisestä Formula 1 -kaudesta 1950 lähtien.[1] Kaudella 1980 kilpailu ajettiin poikkeuksellisesti Imolan radalla.[2]

Eniten voittoja on Michael Schumacherilla ja Lewis Hamiltonilla, kummallakin viisi.[3] Nico Rosberg on vuoden 2016 voitollaan toistaiseksi ainoa Suomen kansalainen, joka on voittanut kilpailun.[4]

Voittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punataustaiset kilpailut eivät kuuluneet Formula 1:n MM-sarjaan.

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1921 Ranska Jules Goux Ballot Montichiari Raportti[5]
1922 Italia Pietro Bordino Fiat Monza Raportti[6]
1923 Italia Carlo Salamano Fiat Monza Raportti[7]
1924 Italia Antonio Ascari Alfa Romeo Monza Raportti[8]
1925 Italia Gastone Brilli-Peri Alfa Romeo Monza Raportti[9]
1926 Ranska Louis Charavel Bugatti Monza Raportti[10]
1927 Ranska Robert Benoist Delage Monza Raportti[11]
1928 Monaco Louis Chiron Bugatti Monza Raportti[12]
1931 Italia Giuseppe Campari
Italia Tazio Nuvolari 		Alfa Romeo Monza Raportti[13][14]
1932 Italia Tazio Nuvolari Alfa Romeo Monza Raportti[13]
1933 Italia Luigi Fagioli Alfa Romeo Monza Raportti[15]
1934 Saksa Rudolf Caracciola
Italia Luigi Fagioli 		Mercedes-Benz Monza Raportti[16]
1935 Saksa Hans Stuck Auto Union Monza Raportti[17]
1936 Saksa Bernd Rosemeyer Auto Union Monza Raportti[18]
1937 Saksa Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Livorno Raportti[19]
1938 Italia Tazio Nuvolari Auto Union Monza Raportti[13]
1947 Italia Carlo Felice Trossi Alfa Romeo Milano Raportti[20]
1948 Ranska Jean-Pierre Wimille Alfa Romeo Torino Raportti[21]
1949 Italia Alberto Ascari Ferrari Monza Raportti[22]
1950 Italia Giuseppe Farina Alfa Romeo Monza Raportti[23]
1951 Italia Alberto Ascari Ferrari Monza Raportti[24]
1952 Italia Alberto Ascari Ferrari Monza Raportti[25]
1953 Argentiina Juan Manuel Fangio Maserati Monza Raportti[26]
1954 Argentiina Juan Manuel Fangio Mercedes Monza Raportti[27]
1955 Argentiina Juan Manuel Fangio Mercedes Monza Raportti[28]
1956 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Maserati Monza Raportti[29]
1957 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Vanwall Monza Raportti[30]
1958 Yhdistynyt kuningaskunta Tony Brooks Vanwall Monza Raportti[31]
1959 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Cooper-Climax Monza Raportti[32]
1960 Yhdysvallat Phil Hill Ferrari Monza Raportti[33]
1961 Yhdysvallat Phil Hill Ferrari Monza Raportti[34]
1962 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Monza Raportti[35]
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Lotus-Climax Monza Raportti[36]
1964 Yhdistynyt kuningaskunta John Surtees Ferrari Monza Raportti[37]
1965 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart BRM Monza Raportti[38]
1966 Italia Ludovico Scarfiotti Ferrari Monza Raportti[39]
1967 Yhdistynyt kuningaskunta John Surtees Honda Monza Raportti[40]
1968 Uusi-Seelanti Denny Hulme McLaren-Ford Monza Raportti[41]
1969 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Matra-Ford Monza Raportti[42]
1970 Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Monza Raportti[43]
1971 Yhdistynyt kuningaskunta Peter Gethin BRM Monza Raportti[44]
1972 Brasilia Emerson Fittipaldi Lotus-Ford Monza Raportti[45]
1973 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Monza Raportti[46]
1974 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Monza Raportti[47]
1975 Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Monza Raportti[48]
1976 Ruotsi Ronnie Peterson March-Ford Monza Raportti[49]
1977 Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford Monza Raportti[50]
1978 Itävalta Niki Lauda Brabham-Alfa Romeo Monza Raportti[51]
1979 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Ferrari Monza Raportti[52]
1980 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford Imola Raportti[2]
1981 Ranska Alain Prost Renault Monza Raportti[53]
1982 Ranska René Arnoux Renault Monza Raportti[54]
1983 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW Monza Raportti[55]
1984 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG Monza Raportti[56]
1985 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Monza Raportti[57]
1986 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda Monza Raportti[58]
1987 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda Monza Raportti[59]
1988 Itävalta Gerhard Berger Ferrari Monza Raportti[60]
1989 Ranska Alain Prost McLaren-Honda Monza Raportti[61]
1990 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Monza Raportti[62]
1991 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Renault Monza Raportti[63]
1992 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Monza Raportti[64]
1993 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Monza Raportti[65]
1994 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Monza Raportti[66]
1995 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Renault Monza Raportti[67]
1996 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti[68]
1997 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Monza Raportti[69]
1998 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti[70]
1999 Saksa Heinz-Harald Frentzen Jordan-Mugen-Honda Monza Raportti[71]
2000 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti[72]
2001 Kolumbia Juan Pablo Montoya Williams-BMW Monza Raportti[73]
2002 Brasilia Rubens Barrichello Ferrari Monza Raportti[74]
2003 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti[75]
2004 Brasilia Rubens Barrichello Ferrari Monza Raportti[76]
2005 Kolumbia Juan Pablo Montoya McLaren-Mercedes Monza Raportti[77]
2006 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti[78]
2007 Espanja Fernando Alonso McLaren-Mercedes Monza Raportti[79]
2008 Saksa Sebastian Vettel Toro Rosso-Ferrari Monza Raportti[80]
2009 Brasilia Rubens Barrichello Brawn-Mercedes Monza Raportti[81]
2010 Espanja Fernando Alonso Ferrari Monza Raportti[82]
2011 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Monza Raportti[83]
2012 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Monza Raportti[84]
2013 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Monza Raportti[85]
2014 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti[86]
2015 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti[87]
2016 Saksa Nico Rosberg Mercedes Monza Raportti[4]
2017 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti[88]
2018 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti[89]
2019 Monaco Charles Leclerc Ferrari Monza Raportti
2020 Ranska Pierre Gasly AlphaTauri-Honda Monza Raportti
2021 Australia Daniel Ricciardo McLaren-Mercedes Monza Raportti
2022 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-RBPT Monza Raportti
2023 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-Honda RBPT Monza Raportti
2024 Monaco Charles Leclerc Ferrari Monza Raportti

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Autodromo Nazionale Monza Circuits. ESPN. Arkistoitu 23.12.2019. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Piquet assumes championship lead with victory ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Lewis Hamilton wins the Italian Grand Prix – as it happened theguardian.com. 2.9.2018. Guardian News & Media Limited. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b Rosberg Dominates and Closes Points Gap F1 News. 4.9.2016. Autosport.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Jules Goux Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Pietro Bordino Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Carlo Salamano Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Antonio Ascari Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Gastone Brilli-Peri Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Louis "Jean Sabipa" Charavel Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  11. ↑ 1927 World Championship Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Loman, Petri: ”Louis Chiron”, Formula 1 -legendat, s. 49. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3
  13. ↑ a b c Loman, Petri: ”Tazio Nuvolari”, Formula 1 -legendat, s. 116, 118. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3
  14. ↑ Giuseppe Campari Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Luigi Fagioli Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Loman, Petri: ”Rudolf Caracciola”, Formula 1 -legendat, s. 45. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3
  17. ↑ Hans Stuck Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  18. ↑ Loman, Petri: ”Bernd Rosemeyer”, Formula 1 -legendat, s. 152. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3
  19. ↑ 1937 European Championship Motorsport Magazine. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  20. ↑ 1947 Italian GP ChicaneF1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  21. ↑ 1948 Italian GP ChicaneF1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  22. ↑ 1949 Italian GP ChicaneF1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Farina takes title as rivals falter ESPN. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Skullduggery and farce but Ascari sets up a grande finale ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Ascari rounds off dominant season with home win ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  26. ↑ Fangio brings down curtain on Ascari era ESPN. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Fangio wins but it's Moss who steals the show ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  28. ↑ Mercedes bows out with another Fangio win ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Collins generosity helps Fangio to title ESPN. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Moss completes season with win in Italy ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Brilliant Brooks keeps the title race alive ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  32. ↑ Moss and Cooper outfox Ferrari ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  33. ↑ Hill nets first for America but Brabham is crowned champion ESPN. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  34. ↑ Hill crowned champion in tragic circumstances ESPN. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  35. ↑ Hill tightens his grip on title ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  36. ↑ Clark seals title with fifth victory ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Surtees delights Tifosi with win ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Stewart wins his maiden grand prix ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  39. ↑ Scarfiotti wins as Brabham is crowned champion ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  40. ↑ Surtees wins Monza classic ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Hulme rejoins title battle ESPN. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  42. ↑ Stewart seals title in thrilling fashion ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  43. ↑ Rindt's death overshadows Ferrari home win ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  44. ↑ Gethin wins fastest ever GP ESPN. Arkistoitu 18.9.2017. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  45. ↑ Fittipaldi becomes F1's youngest champion ESPN. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  46. ↑ Gritty Stewart nets third world title ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  47. ↑ Peterson benefits as Ferrari falters ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  48. ↑ Third enough for Lauda's first title ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  49. ↑ Peterson wins on Lauda's remarkable return ESPN. Arkistoitu 13.10.2017. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  50. ↑ Andretti wins as Lauda moves to the brink ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  51. ↑ First corner carnage claims Peterson's life ESPN. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  52. ↑ Scheckter's title on Ferrari's perfect day ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  53. ↑ Reutemann retakes lead after Piquet misfortune ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  54. ↑ Arnoux wins to take title race to Vegas ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  55. ↑ Title race reignited by Piquet win as Prost retires ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  56. ↑ Lauda moves to verge of title after Prost retirement ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  57. ↑ Prost stretches championship lead in Monza ESPN. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  58. ↑ 57. GRAN PREMIO D'ITALIA - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  59. ↑ 1987 ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  60. ↑ 1988 COCA COLA ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  61. ↑ 1989 COCA COLA ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  62. ↑ 1990 COCA COLA ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  63. ↑ 1991 COCA COLA ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  64. ↑ 1992 PIONEER ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  65. ↑ 1993 PIONEER ITALIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  66. ↑ PIONEER 65° GRAN PREMIO D'ITALIA - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  67. ↑ PIONEER 66° GRAN PREMIO D'ITALIA - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  68. ↑ PIONEER 67° GRAN PREMIO D'ITALIA - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  69. ↑ 68° GRAN PREMIO CAMPARI D'LTALIA 1997 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  70. ↑ GRAN PREMIO CAMPARI D'ITALIA 1998 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  71. ↑ Frentzen wins in Italy F1 News. 12.9.1999. Autosport.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  72. ↑ Emotional win puts Schuey back in frame F1 News. 10.9.2000. Autosport.com. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  73. ↑ Montoya Scores Maiden F1 Win at Monza Atlas F1. 16.9.2001. Autosport.com. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  74. ↑ Barrichello Leads Emotional Ferrari 1-2 in Italy Atlas F1. 15.9.2002. Autosport.com. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  75. ↑ Schumacher Scores 50th Win with Ferrari Atlas F1. 14.9.2003. Autosport.com. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  76. ↑ Barrichello Leads Ferrari 1-2 in Thrilling Italian GP Atlas F1. 12.9.2004. Autosport.com. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  77. ↑ Montoya stars at Monza 4.9.2005. ESPN. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  78. ↑ Schumacher edges closer in title race with Italian victory 10.9.2006. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  79. ↑ McLaren storm to victory on Ferrari's home turf 9.9.2007. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  80. ↑ Vettel takes shock victory 14.9.2008. ESPN. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  81. ↑ Barrichello storms to victory at Monza 13.9.2009. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  82. ↑ Alonso thrills home crowd with victory 12.9.2010. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  83. ↑ Vettel cruises to Monza victory to close on title 11.9.2011. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  84. ↑ Hamilton wins dramatic Italian GP from Perez 9.9.2012. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  85. ↑ Vettel wins to tighten title grip 8.9.2013. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  86. ↑ Hamilton beats Rosberg after Monza fightback 7.9.2014. ESPN. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  87. ↑ Hamilton takes Italian GP victory F1 News. 6.9.2015. Autosport.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  88. ↑ Hamilton wins as Mercedes dominates at Monza F1 News. 3.9.2017. Autosport.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  89. ↑ Hamilton snatches Monza win from Raikkonen F1 News. 2.9.2018. Autosport.com. Viitattu 9.9.2018. (englanniksi)
Italia
Formula 1 -luokan Italian Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Autodromo Nazionale Monza (1950–1979, 1981–)
Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1980)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italian_Grand_Prix&oldid=22661083”