Italian Grand Prix 1989

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Italian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 10. syyskuuta 1989 Monzan radalla Italiassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden neljäs. Paalupaikan aika-ajoissa vallannut Ayrton Senna joutui keskeyttämään moottoriongelmien takia. Muut palkintosijat menivät Gerhard Bergerille ja Thierry Boutsenille.

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 2 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 53 1:19.27,550 4 9
2 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 53 + 7,326 2 6
3 5 Belgia Thierry Boutsen Williams-Renault 53 + 14,975 6 4
4 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault 53 + 38,722 5 3
5 4 Ranska Jean Alesi Tyrrell-Ford 52 + 1 krs. 10 2
6 7 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Brabham-Judd 52 + 1 krs. 12 1
7 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 52 + 1 krs. 15  
8 24 Espanja Luis Perez-Sala Minardi-Ford 51 + 2 krs. 26  
9 25 Ranska René Arnoux Ligier-Ford 51 + 2 krs. 23  
10 12 Japani Satoru Nakajima Lotus-Judd 51 Jousitus 19  
11 21 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 47 Moottori 20  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Dallara-Ford 45 Moottori 17  
Kesk. 1 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 44 Moottori 1  
Kesk. 27 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Ferrari 41 Vaihdelaatikko 3  
Kesk. 37 Belgia Bertrand Gachot Onyx-Ford 38 Jäähdytin 22  
Kesk. 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 33 Jarrut 8  
Kesk. 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 30 Moottori 18  
Kesk. 26 Ranska Olivier Grouillard Ligier-Ford 30 Pakoputki 21  
Kesk. 11 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Judd 23 Ulosajo 11  
Kesk. 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 18 Moottori 14  
Kesk. 9 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Ford 18 Polttoainejärjestelmä 16  
Kesk. 17 Italia Nicola Larini Osella-Ford 16 Vaihdelaatikko 24  
Kesk. 29 Italia Michele Alboreto Larrousse-Lamborghini 14 Sähköt 13  
Kesk. 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 14 Kaasutin 25  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 1 Ulosajo 7  
Kesk. 20 Italia Emanuele Pirro Benetton-Ford 0 Voimansiirto 9  
DNQ 8 Italia Stefano Modena Brabham-Judd   Karsiutui    
DNQ 10 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Ford   Karsiutui    
DNQ 38 Saksa Christian Danner Rial-Ford   Karsiutui    
DNQ 39 Ranska Pierre-Henri Raphanel Rial-Ford   Karsiutui    
DNPQ 36 Ruotsi Stefan Johansson Onyx-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 40 Italia Gabriele Tarquini AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 31 Brasilia Roberto Moreno Coloni-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 18 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 34 Saksa Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 35 Japani Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 33 Argentiina Oscar Larrauri EuroBrun-Judd   Esikarsiutui    
DNPQ 41 Ranska Yannick Dalmas AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 32 Italia Enrico Bertaggia Coloni-Ford   Esikarsiutui    

[2]

  • Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.23,720[3]
  • Nopein kierros: Alain Prost – 1.28,107 (kierroksella 44)
  • Historian 40. Italian Grand Prix
  • McLaren varmisti viidennen valmistajien mestaruutensa ja saavutti 1500 MM-pisteen rajan
  • Prost juhlisti kaudeksi 1990 kirjoitettua Ferrari-sopimustaan ottamalla italialaisfanit huomioon voittoseremoniassa. Hän pudotti pokaalin korokkeelta yleisön sekaan, jossa se purettiin fanien keskuudessa matkamuistoiksi. Tallipäällikkö Ron Dennis oli tapauksesta vihainen Prostille ja pudotti valmistajien pokaalin tämän jalkoihin, koska McLaren-kuljettajien sopimuksen mukaan palkinnot kuuluivat tallille ja olivat merkkinä tallin suorituskyvystä.[4]
  1. 1989 Coca Cola Italian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited/FIA. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 12. joulukuuta 2007.
  3. Coca Cola Italian Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  4. McLaren Row over the Family Silver, Italy 1989 Six of the Best - Unusual Podium Ceremonies. 2.9.2015. Formula1.com. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)