Konstantinuksen lahjakirja

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Konstantinuksen lahjoitus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keisari Konstantinus antaa maallista valtaa symboloivan tiaran paavi Sylvesterille 1200-luvun freskossa.

Konstantinuksen lahjakirja (lat. Constitutum Constantini tai Constitutum domini Constantini imperatoris) on todennäköisesti 700-luvun lopulla tai 800-luvun alkupuolella väärennetty asiakirja, joka antaa ymmärtää olevansa Rooman keisari Konstantinus Suuren useita vuosisatoja aiemmin kirjoittama.[1] Lahjakirjassa Konstantinus luovuttaa valtansa Rooman valtakunnan läntisen puoliskon alueella paaville. Katolinen kirkko perusteli keskiajalla paavin maallista valtaa lahjakirjalla, kunnes se osoitettiin 1400-luvulla väärennökseksi.

Lahjakirjassa Konstantinus antaa paavi Sylvester I:lle ja tämän seuraajille vallan Roomaan ja muihin Länsi-Rooman kaupunkeihin.[1] Tämä oli niin sanottu Pyhän Pietarin perintö. Lisäksi asiakirjan mukaan paaville annettiin keisarin arvomerkit ja papeille senaattoreja vastaava arvo.[1] Konstantinukselle jäi lahjakirjan mukaan Itä-Rooma. Lahjakirjan mukaan lahjoituksen syynä olivat paavin keisarille antamat kristinuskoa koskevat neuvot. Paavi oli lahjakirjan mukaan myös kastanut keisarin.[1] Lahjakirjassa mainitaan myös, että Konstantinus on tarjonnut paaville omaa keisarinkruunuaan, mutta paavi oli kieltäytynyt siitä.[2]

Lahjakirjassa sanotaan myös, että sen sisällön kyseenalaistavat henkilöt joutuvat ikuiseen kadotukseen, saavat vastaansa apostolit Pietarin ja Paavalin ”tässä ja tulevassa elämässä”, joutuvat turmioon Saatanan mukana ja palavat alimmassa helvetissä.[2]

Asiakirjan historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 756 frankkien kuningas Pipin Pieni luovutti Rooman kaupungin katolisen kirkon haltuun, mikä loi pohjan Kirkkovaltion syntymiselle. Suojautuakseen tulevilta vaatimuksilta kirkko tarvitsi todisteen, että sillä oli laillinen ja historiallinen oikeus kaupunkiin. Samana vuonna paavinistuimen arkistosta ”löytyi” yli 400 vuotta vanha lahjakirja keisari Konstantinus Suurelta.[3] Lahjakirja oli luultavasti paavin kuuriassa tehty väärennös, mutta sen tekijää tai tilaajaa ei tiedetä varmuudella. Pipin Pienen ja mahdollisesti myös lahjakirjan innoittamina frankkivaltakunnan keisarit Kaarle Suuri ja Ludvig Hurskas luovuttivat Kirkkovaltiolle lisää maita vuosina 774 ja 814–816.[2]

Konstaninuksen lahjakirjan nojalla voitiin väittää Rooman keisareille aiemmin kuuluneen maallisen vallan siirtyneen paaveille. Lisäksi sydänkeskiajalla paavinistuin alkoi tulkita asiakirjaa entistäkin rohkeammin. Esimerkiksi vuonna 1155 englantilaissyntyinen paavi Hadrianus IV ilmoitti luovuttavansa koko Irlannin Englannin kuningas Henrik II:lle vedoten siihen, että Konstantinuksen lahjakirjassa ”kaikkien saarten sanotaan kuuluvan Rooman kirkolle”, vaikka todellisuudessa lahjakirja ei mainitse mitään kaikkien saarten kuulumisesta kirkolle. Osa keskiajan paaveista julisti lahjakirjan perusteella paavin herruuden ulottuvan koko maailmaan. Tämä huipentui paavi Bonifatius VIII:n vuonna 1302 julkaisemassa Unam Sanctam -bullassa.[2]

On pidetty mahdollisena, että sama henkilö, joka väärensi Konstantinuksen lahjakirjan, laati myös talvella 755–756 niin sanotun Pietarin kirjeen, eli paavi Stefanus III:lta Pipin Pienelle pyhän Pietarin nimissä lähetetyn avoimen kirjeen, jossa pyydettiin frankkeja auttamaan paavia sodassa langobardeja vastaan.[2]

Väärennöksen paljastuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon piirissä Konstantinuksen lahjakirjaa pidettiin pitkään aitona, mutta sen sisältö kyseenalaistettiin muualla jo keskiajalla.[1] Lahjakirjan aitoutta epäili julkisesti ensimmäisenä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III vuonna 1001, samassa yhteydessä kun hän lahjoitti paaville lisää maita keisarillisena armonosoituksena. Katolinen kirkko kuitenkin puolusti kiivaasti lahjakirjan aitoutta ja vuoden 1184 Veronan synodi julisti sen epäilyn harhaoppiseksi rikokseksi. Ainakin kaksi henkilöä poltettiin roviolla, kun he olivat kyseenalaistaneet lahjakirjan aitouden.[2] Humanistit Nicolaus Cusanus ja Lorenzo Valla todistivat lopulta lahjakirjan väärennökseksi tekstianalyysin avulla.[1] Kun paavi Eugenius IV oli havitellut itselleen Napolin kuningaskuntaa, oli Napolin kuningas Alfonso värvännyt Lorenzo Vallan tekemään propagandaa paavia vastaan. Vuonna 1440 Valla julkaisi pamfletin De falso credita et emenita Constantini donatione declamatio (”Tutkielma Konstantinuksen väitetyn lahjakirjan väärennöksestä”).[2] Hän huomasi, että tekstissä esiintyi latinankielisiä ilmaisuja, joita ei käytetty vielä lahjakirjan väitetyn syntyhetken aikaan.[1] Paavi Pius VI myönsi lahjakirjan väärennökseksi lopulta vuonna 1789.[2]

  1. a b c d e f g Tuomas Heikkilä, Samu Niskanen: Euroopan synty, s. 59. Edita, 2004. ISBN 951-37-4182-6
  2. a b c d e f g h Juhani Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 38–43, 47, 51. Otava 1988.
  3. 10 suurinta huijausta. Tieteen Kuvalehti Historia, 2008, nro 3. Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]