Tämä on lupaava artikkeli.

Zora Neale Hurston

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Zora Neale Hurston
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1891
Notasulga, Alabama, Yhdysvallat
Kuollut28. tammikuuta 1960 (69 vuotta)
Fort Pierce, Florida, Yhdysvallat
Ammatti folkloristi, antropologi, kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi Harlemin renessanssi
Aiheet tietokirjoissa afroamerikkalaiset kansantarinat
Kirjallinen suuntausHarlemin renessanssi [1]
Pääteokset Dust Tracks on a Road
Their Eyes Were Watching God
Mule Bone
Mules and Men[2]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Anisfield-Wolf Book Award

Aiheesta muualla
zoranealehurston.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Zora Neale Hurston (7. tammikuuta 1891 Notasulga, Alabama, Yhdysvallat – 28. tammikuuta 1960 Fort Pierce, Florida, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen folkloristi, antropologi ja kirjailija, joka kirjoitti sekä novelleja, romaaneja että tietokirjoja. Hän oli myös Harlemin renessanssin keskeisimpiä hahmoja. Vaikka Hurston jätti koulun nuorena ja suoritti high schoolin vasta 27-vuotiaana, hän opiskeli yliopistossa folkloristiikkaa ja antropologiaa. Hän teki kenttätutkimuksia muun muassa Yhdysvaltain eteläisten osavaltioiden afroamerikkalaisten parissa ja tutki voodookulttuuria Jamaikalla ja Haitissa. Hurstonin teokset olivat käytännössä unohdettuja, kun kirjailija Alice Walker löysi ne uudestaan 1970-luvulla.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zora Neale Hurston syntyi vuonna 1891 Alabaman Notasulgassa. Hänen vanhempansa olivat puuseppä ja baptistisaarnaaja John Hurston ja entinen opettaja Lucy Potts Hurston. Zora oli viides perheen kahdeksasta lapsesta.[3] Hurstonit muuttivat vuonna 1894 Floridan Eatonvilleen, joka oli Yhdysvaltain ensimmäinen afroamerikkalainen kunta. Zora kasvoi Eatonvillessä ja piti sitä kotipaikkanaan. Hän kertoi myöhemmin myös syntyneensä siellä.[4]

Lucy Potts Hurston kuoli vuonna 1904, kun Zora oli 13-vuotias.[3] John Hurston meni hyvin pian tämän jälkeen uudestaan naimisiin, mikä aiheutti Eatonvillessä pienoisen skandaalin, joka sai perheen muuttamaan pois kaupungista. Zora Neale Hurston putosi koulujärjestelmästä, ja hänen seuraavista vuosistaan tiedetään hyvin vähän.[5]

Opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zora Hurston päätyi vuonna 1917 Baltimoreen. Hän ei ollut suorittanut vielä high schoolia loppuun. Hän kertoi syntymävuodekseen 1901, jotta hänellä oli oikeus ilmaiseen julkiseen koulutukseen. Hurston esiintyi jatkossakin kymmenen vuotta nuorempana. Hän valmistui high schoolista vuonna 1918 ja pääsi vuonna 1919 opiskelemaan Howard Universityyn.[3]

Howardin yliopistossa Hurston opiskeli 1921–1924 ja sai sen jälkeen stipendin Barnard Collegeen, missä hän opiskeli antropologiaa Franz Boasin oppilaana.[2] Barnard Collegestä hän valmistui vuonna 1927.[3]

Kirjailija ja tutkija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluaikanaan Hurston kirjoitti jo useita novelleja. Niitä julkaistiin muun muassa Howardin yliopiston Stylus-lehdessä ja Opportunity: A Journal of Negro Life -lehdessä.[3] Hän teki myös kenttätutkimuksia eteläisten osavaltioiden afroamerikkalaisten parissa. Hänen tutkimuksensa rahoitti folkloristi Charlotte Osgood Mason.[2]

Hurston oli New Yorkissa osa niin sanottua Harlemin renessanssia. Hän ystävystyi muun muassa näyttelijä Ethel Watersin sekä runoilijoiden Langston Hughesin ja Countee Cullenin kanssa. Harlemin renessanssi oli aikansa afroamerikkalaisia määrittävä liike, josta Hurston kirjoitti muun muassa esseessä ”How It Feels To Be Colored Me”. Hurston teki yhteistyötä Langston Hughesin kanssa. He kirjoittivat näytelmän The Mule Bone: A Comedy of Negro Life In Three Acts, joka kuitenkin kaatui kirjoittajien välisiin erimielisyyksiin. Hurstonin musikaali The Great Day puolestaan sai ensi-iltansa tammikuussa 1932.[6]

Hurstonin ensimmäinen romaani oli vuonna 1934 ilmestynyt Jonah’s Gourd Vine, jota kehuttiin sen afroamerikkalaisen elämäntyylin esittämisestä. Floridan afroamerikkalaisten kansantapoja käsitellyt tutkimus Mules and Men puolestaan julkaistiin 1935.[2]

Hurston soittamassa voodoorumpua.

Hurstonin uran huippuhetket osuivat 1930-luvun loppuun ja 1940-luvun alkuun.[3] Hän sai 1937 Guggenheim-stipendin, jonka turvin hän lähti tutkimaan Jamaikan ja Haitin voodookulttuuria. Matkan aikana syntyi feministinen romaani Their Eyes Were Watching God, jota pidetään hänen mestariteoksenaan, vaikkei se saanutkaan tunnustusta aikanaan.[5]

Hurstonin voodootutkimuksista syntyi teos Tell My Horse, joka ilmestyi vuonna 1938. Hän julkaisi seuraavan romaaninsa Moses, Man of the Mountain vuonna 1939 ja omaelämäkertansa Dust Tracks on a Road vuonna 1942. Omaelämäkerta toi Hurstonille ensimmäisen kerran merkittävää huomiota. Hänet palkittiin siitä Anisfield-Wolf Book Awardilla.[3]

Hurston jatkoi omaelämäkertansa kirjoittamista 1940- ja 1950-luvulla. Hänen viimeinen kirjansa oli vuonna 1948 ilmestynyt romaani Seraph on the Suwanee.[2] Hurston kirjoitti myös useisiin lehtiin ja teki tutkimusretken Brittiläiseen Hondurasiin tutkimaan tummaihoisten yhteisöjä. Hän työskenteli myös Patrickin lentotukikohdan kirjastonhoitajana ja opettajana Fort Piercessä.[3]

Kuolema köyhänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurston sai vuoden 1959 alussa sydänkohtauksen ja joutui myöhemmin saman vuoden aikana vanhainkotiin, missä hän kuoli tammikuussa 1960. Hurstonin ura ei ollut taloudellisesti menestyksekäs, joten hänen naapurinsa joutuivat keräämään rahaa hänen hautajaisiaan varten. Rahaa ei saatu tarpeeksi hautakiveä varten, joten Hurston haudattiin nimeämättömään hautaan.[3]

Löytäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Hurston sai jonkin verran huomiota teoksistaan, hän oli kuollessaan käytännössä unohdettu.[2] Hurstonin nosti uudelleen pintaan kirjailija Alice Walker, joka sai käsiinsä Hurstonin teoksen Their Eyes Were Watching God. Walker vaikuttui siitä ja päätti tehdä pyhiinvaelluksen Hurstonin haudalle. Löydettyään vuonna 1973 merkkaamattoman lepopaikan hän osti samantien hautakiven ja kaiverrutti siihen sanat ”Etelän nero”.[5] Walker julkaisi vuonna 1975 Ms.-lehdessä kirjoituksen ”In Search of Zora Neale Hurston”, josta oikeastaan käynnistyi Hurstonin uusi tunnustus.[3]

Monia Hurstonin teoksia on julkaistu 1970-luvun jälkeen uudestaan. Hänen kokoelmiaan ovat muun muassa Spunk: The Selected Stories (1985), The Complete Stories (1995) ja eteläosavaltioiden kansantarinoiden kokoelma Every Tongue Got to Confess (2001). Hurstonin jo vuonna 1931 kirjoittama Barracoon: The Story of the Last ”Black Cargo” ilmestyi vuonna 2018. Tietokirja kertoo Cudjoe Lewisista, jonka uskotaan olleen viimeisen Yhdysvaltoihin tulleen orjalaivan viimeinen selviytyjä.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.pbs.org/wnet/jimcrow/stories_events_harlem.html. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c d e f g Zora Neale Hurston Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Boyd, Valerie: About Zora Neale Hurston The Estate of Zora Neale Hurston. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Levy, Art: 'The town that freedom built' Florida Trend. 26.11.2014. Trend Magazines Inc. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b c The death and rebirth of Zora Neale Hurston BBC. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Puchko, Kristy: Zora Neale Hurston, Genius of the Harlem Renaissance Mental Floss. 7.1.2018. Mental Floss, Inc. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zora_Neale_Hurston&oldid=18049869”