Johannes ”Hatsolo” Hattunen on ehtinyt 39 vuoden ikään paljon: hän on Suomen nuorten breakdance-maajoukkueen päävalmentaja, kuntosaliyrittäjä, ammattipuhuja ja palkittu breakdance-tanssija. Lempinimen Hatsolo hän on saanut tanssipiireistä.
Hattunen tekee työtä motivaatiopuhujana. Muut tuntevat hänet aurinkoisena persoonana ja innostumisen lähettiläänä.
Omassa elämässään Hattunen on joskus ollut aivan toisenlainen ihminen, omien sanojensa mukaan ”täysi mulkku”.
Menestystä maailmalla
Hattunen asui lapsena ja nuorena Jyväskylässä. Hän eteni breakdance-harrastuksessaan niin pitkälle, että osallistui kilpailuihin ympäri maailmaa.
Hattunen kokee, että kilpaileminen on auttanut häntä kohtaamaan kaikenlaisia yllättäviä asioita ja vastoinkäymisiä elämässä.
– Voitettiin isoja kisoja ja pärjättiin ja tehtiin niin sanotusti nimeä. Onhan se ollut hullun kasvattava kokemus, hän sanoo.
Johannes Hattunen on aina ollut herkkä havainnoimaan toisten ihmisten tunnetiloja. Hän huomasi siitä olevan hyötyä, kun hän alkoi opettaa lapsiryhmiä breakdancessa. Aina välillä Hattunen näki, kuinka jollakin lapsista oli vaikeampi elämäntilanne päällä. Hän koki voivansa auttaa.
– Tavallaan aistin, että lapsella on hankala tilanne ja vaikka en osannut arvata, mitä on tapahtunut, pystyin purkamaan lapsen kanssa sitä tunnetta tai kokemusta.
Oma outous hävetti
Toisten ihmisten havainnointi ei ole kuitenkaan ollut Hattuselle pelkästään inspiroivaa. Hän huomasi jo pienenä ahdistuvansa esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä, koska hän havainnoi jatkuvasti muiden matkustajien tunnetiloja. Nuorena hänellä ei ollut ymmärrystä aivojensa toiminnalle, ja hän häpesi tätä ominaisuuttaan.
– Jotenkin imin muiden ihmisten tunnetiloja ja energioita itseeni. Pidin itseäni tosi outona ja vähän häpesin sitä myös.
Hattunen on ollut mukana perustamassa kuntosalia. Hattusen salin erikoisuus on, että kaikki tunnit alkavat innostuspuheella. Puheen tarkoituksena on ryhmäyttää treenaamassa olevia asiakkaita.
Hattusen kuntosalilla pitämät puheet poikivat hänelle myöhemmin uran ammattipuhujana. Hän uskoo, että nimenomaan innostuminen on avain uuden taidon oppimiseen ja kehittymiseen.
Johannes Hattuselle on tärkeä viestiä toiveikkuutta ja minäpystyvyyden tunnetta. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan sitä, kokeeko ihminen voivansa vaikuttaa elämänsä haastaviin tilanteisiin ja suoriutua niistä.
Kun opettelee uutta taitoa, tuntuu se usein haastavalta ja moni luovuttaa kokonaan. Mutta jos onnistuu ylittämään vaikealta tuntuvia asioita monta kertaa, luo se uskoa omaan kyvykkyyteen.
– Se on merkki tulevaa varten; tämähän on mahdollista ja se synnyttää toiveikkuutta.
Jos luovuttaa usein kesken uuden oppimisen, ei saa onnistumisen kokemuksia ja opettaa aivoilleen, että oppiminen on aina vaikeaa.
As long as my music is real, it's no limit to how many ears I can grab.
Kendrick Lamar
Johannes Hattunen saa innostusta ja ideoita laulujen sanoituksista ja runoudesta. Hän löytää sanoituksista myös esimerkkejä psykologisiin prosesseihin eli tapoihin, joilla me kaikki toimimme.
Hattunen on tanssiopettajana ja valmentajana nähnyt, kuinka ihmiset etenevät jossain uudessa. Hän uskoo, että sama prosessi toimii, oli kyse sitten liikuntalajista tai jonkin muun uuden taidon haltuun ottamisesta.
Hattunen on myös ymmärtänyt, että itselle tärkeiden asioiden kuuluukin tuntua jossain kohtaa vaikeilta ja hankalilta. Tätä oivallusta hän haluaa jakaa myös muille.
– Kun syntyy oivalluksia ja onnistumisia, luo se hyvän kierteen.
Johannes Hattunen on aina osannut puhua itselleen kannustavasti. Kaikilta se ei onnistu luontaisesti, mutta itselleen voi myös opetella puhumaan kauniimmin.
Hattunen oli toki teineille tyypilliseen tapaan epävarma tietyistä puolista itsessään nuorena. Hän kehuu jyväskyläläistä tanssiopettajaansa Mikko Ahlgrenia, jolla oli tapana toistaa tunnin alussa mantraa: ”Kuka on paras? Minä oon paras!”
Vaikka Hattunen myöntää, että tämä oli melko äärimmäinen tapa kehua itseä ja kuului breakdancen egoistiseen maailmaan, auttoi se häntäkin näkemään itsensä uudessa valossa.
Sen sijaan Hattusella kesti kauemmin päästä irti haitallisesta muihin vertailusta. Sellainen vääristää hänen kokemuksensa mukaan minäkuvaa.
– Tyytyväisyys löytyykin itsestä sisältä eikä siitä, olinko nopeampi tai teinkö jotain enemmän kuin joku toinen.
Hän tosin kokee, ettei ole vieläkään täysin irti itsensä vertaamisesta muihin.
– Välillä voin olla aidosti sitä mieltä, että vaikka en olisikaan tehnyt mitään LinkedIn-postauksen arvoista, silti on voinut olla hyvä päivä, hän sanoo pilke silmäkulmassa.
Omien rajojen opettelua
Johannes Hattunen on joutunut tekemään töitä sen kanssa, paljonko hän itsestään antaa ja kenelle. Kuntosalilla hän oli kaikkien rakastama, energinen valmentaja, mutta kotona täysin poikki. Se vaikutti läheisiin suhteisiin negatiivisesti.
– Salilla olin se aurinkoinen Johannes, mutta kotona ei ollut mitään annettavaa. Sama kun tulin kisoista mitalit kaulassa ja jengi ottanut tuhat selfietä kanssani, mutta sitten himassa olinkin täysi mulkku läheisille.
Jossain vaiheessa Hattunen huomasi, että ei kykene paljastamaan epätäydellistä itseään kumppanille parisuhteessa. Tämän vuoksi hän on käynyt myös terapiassa.
– Minulle on ollut helpompi työntää toinen pois, koska olen yrittänyt pitää muuria tai rakentanut kulissia itsestäni.
Hyvässä terapiassa joutuu tutustumaan niihinkin puoliin itsestään, joita ei haluaisi esitellä muille. Vaikka terapia oli Hattuselle rankkaa ja vaikeaa, hän toivoo kaikille uskallusta itseensä tutustumiseen.
– Puolestani jokainen saa uskoa yliluonnolliseen, saa uskoa kaveria tai saa uskoa jumalaan. Mutta uskalla ainakin selvittää, kuka sinä itse olet.
