Marit af Björkesten: Yhteisymmärrys on julkisen palvelun median kivijalka
Ruotsin julkisen palvelun työryhmä ei aivan onnistunut löytämään yhteisymmärrystä. Tärkeimmistä kohdista puolueet olivat kuitenkin yksimielisiä: laaja tehtävä ilman yksityiskohtaista ohjausta ja vakaa rahoitus.
”Julkista palvelua ei teurasteta – mutta on vaarana, että se vuotaa kuiviin.” Näin kommentoi Ruotsin suurin sanomalehti Dagens Nyheter selvitystä maan julkisen palvelun mediasta. Syy melko dramaattiseen sävyyn on parlamentaarisen työryhmän ehdotus pienentää Sveriges Televisionin, Sveriges Radion ja Utbildningsradionin määrärahojen arvonkorotusta asteittain. Indeksin tapainen korotus olisi kolme prosenttia ensimmäisenä vuonna, mutta pienenisi prosenttiin 2030-luvulla.
Täällä lahden toisella puolella vastaavanlainen parlamentaarinen komitea pohtii julkisen palvelun median tehtävää ja rahoitusta. Suomen työryhmän tehtävä ei ole identtinen, ja järjestelmissämme on eroja, mutta mediamaailman kehityksessä, poliittisessa keskustelussa ja median käytössä on hyvin paljon samaa. Tässä valossa on mielenkiintoista, että ruotsalaisryhmän erimielisyydet julkisen palvelun median rahoituksesta liikkuivat prosenttien desimaalitasolla, kun taas Suomessa puolueiden ja poliitikkojen ehdotukset Ylen leikkaustarpeista vaihtelevat nollasta 140 miljoonaan euroon.
Rahoitus oli kuitenkin yksi Ruotsin työryhmän vaikeimmista kysymyksistä, ja ensimmäistä kertaa historiassa kaikki puolueet eivät onnistuneet sopimaan yhteisestä ehdotuksesta. Erimielisyys heikentää väistämättä sitä perustaa, jolle julkisen palvelun media on rakentunut. Kuten Ruotsissa, myös meillä on odotus, että parlamentaarinen työryhmä pääsisi yhteisymmärrykseen riippumattoman journalismin ja integriteetin turvaamiseksi.
Muita kysymyksiä, jotka jakoivat työryhmän näkemyksiä Ruotsissa, olivat muun muassa tarve selvittää mahdollisuutta yhdistää kolme yleisradioyhtiötä, läsnäolo kolmansien osapuolten alustoilla ja verkossa julkaistavan tekstisisällön merkitys. Selvityksessä ehdotetaan, että julkisen palvelun yhtiöiden pitäisi tekstisisältöjä julkaistessaan ottaa huomioon laadukkaiden uutismedioiden kilpailuedellytykset. Toisaalta työryhmä ottaa etäisyyttä Suomen malliin, jossa Yle-lakiin on kirjattu yksityiskohtaisesti, miten tekstin määrää säännellään.
Huolimatta tietyistä erimielisyyksistä työryhmä näyttää pääseen yhteisymmärrykseen julkisen palvelun tulevaisuuden suurista ja tärkeimmistä kysymyksistä. Monisatasivuisen raportin perustelut ovat vahvasti arvopohjaisia ja niissä korostuu yhteinen tahto turvata julkisen palvelun tulevaisuus. Vaikka taloutta käsitellään perusteellisesti, saa sisältöjen ja tehtävän merkitys huomattavasti suuremman painoarvon. Työryhmä haluaa että julkisen palvelun mediayhtiöillä on jatkossakin laaja tehtävä, johon kuuluu niin viihdettä kuin pienille ja tarkkaan määritellyille ryhmille suunnattuja sisältöjä. Rahoituksen on tarjottava pitkäjänteiset ja vakaat edellytykset tehtävän suorittamiseen, eikä yhtiöille haluta yksityiskohtaista ohjausta. Selvitys kuvaa perinpohjaisesti, kuinka keskeinen rooli julkisen palvelun yhtiöillä on Ruotsin yhteiskunnassa ja globaalissa mediakentässä, kulttuurissa, kielessä, turvallisuudessa, tiedon ja osaamisen jakamisessa ja kulttuuriperinnössä.
Suomessa puhe mediasta, ei siis vain Ylestä, jää helposti keskusteluksi kustannuksista ja säästöistä. Tämä on osittain ymmärrettävää, kun alaan kohdistuu suuria muutos- ja kustannuspaineita. On kuitenkin huomionarvoista kuinka suuren painoarvon Ruotsin selvitys antaa pohdinnoille, jotka koskevat julkisen palvelun tarkoitusta ja sitä roolia, jota yhtiöiden toivotaan ottavan yhteiskunnassa tulevaisuudessa.
Ruotsin parlamentaarisen työryhmän ehdotus on nyt lausuntokierroksella, ja kulttuuriministeriltä odotetaan lakiehdotusta ennen ensi kesää. Meillä parlamentaarisen työryhmän odotetaan antavan näkemyksensä Ylen tulevaisuudesta kevätistuntokauden aikana.
Marit af Björkesten
Strategia- ja asiakkuusjohtaja, Yle