Gao Xingjian

Gao Xingjian
高行たかゆき健けん
Henkilötiedot
Syntynyt	4. tammikuuta 1940 Jiangxin maakunta, Kiina
Kansalaisuus	Kiina Ranska (vuodesta 1997)
Ammatti	kirjailija, näytelmäkirjailija, kriitikko, kääntäjä, kuvataiteilija, ohjaaja
Kirjailija
Tuotannon kieli	ranskan kieli
Tyylilajit	modernismi, absurdismi, maaginen realismi
Palkinnot
Nobelin kirjallisuuspalkinto (2000)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gao Xingjian (kiin. 高行たかゆき健けん, pinyin: Gāo Xíngjiàn; s. 4. tammikuuta 1940 Ganzhou, Jiangxin maakunta) on kiinalainen kirjailija, ohjaaja ja kuvataiteilija. Gao tunnettiin kulttuurivallankumouksen jälkeisessä Kiinassa lähinnä näytelmäkirjailijana, dramaturgina ja ohjaajana. Vuonna 1998 hän muutti Ranskaan ja ryhtyi julkaisemaan laajemmin myös novelleja, romaaneja sekä esseitä. Gao on Ranskan kansalainen ja hänen teoksensa ovat virallisesti kiellettyjä Kiinan kansantasavallassa. Gaolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2000.

Elämä

Gao Xingjianin alkuperäinen kotikaupunki on Taizhou Jiangsun maakunnassa. Hän on saanut Ranskan taiteen ja kirjallisuuden kunniamerkin (Chevalier de l'Ordre des Arts et des Lettres) vuonna 1992.

Lapsuus Jiangxissä ja Jiangsussa

Gaon isä työskenteli Bank of China -pankissa, ja hänen äitinsä oli Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen jäsen. Gaon äiti oli myös näyttelijättärenä Japanin vastaisessa teatterissa Kiinan-Japanin sodassa. Äitinsä vaikuttamana Gao innostui maalaamisesta, kirjoittamisesta ja teatterista jo lapsena. Keskikouluvuosinaan hän luki paljon lännestä käännettyä kirjallisuutta, ja opiskeli piirustusta, maalaamista ja veistotaidetta Yun Zongyinin opastuksella. Vuonna 1950 Gao muutti perheineen Nanjingiin, Jiangsun maakunnan pääkaupunkiin. Hän pääsi Nanjingin keskikouluun 1952. (Koulu liitettiin myöhemmin Jinlingin yliopistoon, ja tunnetaan nykyään nimellä Nanjingin yliopisto.)

Vuodet Pekingissä ja Anhuissa

Vuonna 1957 Gao valmistui keskikoulusta ja päätti jatkaa taiteellisesta lahjakkuudestaan huolimatta äitinsä neuvon mukaisesti Pekingin kansainväliseen yliopistoon (Beijing Foreign Studies University, BFSU) taideakatemian (Central Academy of Fine Arts) sijaan. Gao valmistui yliopiston Ranskan-osastolta 1962, minkä jälkeen hän hakeutui töihin Chinese International Bookstore (中国ちゅうごく国こく际书店てん) -kirjakauppaan kielenkääntäjäksi. 1970-luvulla hän päätyi Anhuin maakuntaan maalaistöihin ”uudistamaan ajatteluaan” Kiinan kulttuurivallankumouksen uudelleenkoulutusohjelman myötä, ja toimi tämän jälkeen kiinan kielen opettajana Gangkoun (港口こうこう中学ちゅうがく) keskikoulussa jonkin aikaa. Vuonna 1975 hänen sallittiin palata Pekingiin, ja hänestä tuli Construction in China (《中国ちゅうごく建けん设》) -lehden ranskalaisesta käännöksestä vastanneen ryhmän johtaja.

Vuonna 1977 Gao työskenteli Kiinan ulkomaansuhteiden komiteassa (Committee of Foreign Relationship). Toukokuussa 1979 hän vieraili Pariisissa muiden kiinalaisten kirjailijoiden, muun muassa Ba Jinin kanssa. He työskentelivät komitean alaisina kääntäen ranskaa kiinaksi. Gaosta tuli Pekingin kansantaiteen teatterin näytelmäkirjailija 1980. Gao tunnetaan kiinalaisen absurdismin uranuurtajana näytelmiensä Signal Alarm (《绝对信号しんごう》, 1982) ja Bus Stop (《车站》, 1983) myötä, jotka hän kirjoitti urallaan Pekingin kansantaiteen teatterissa. Gao otti vaikutteita eurooppalaisesta draamasta, minkä vuoksi häntä pidettiin Kiinassa avantgardistisena kirjailijana. Hän myös kritisoi Kiinan hallintoa avoimesti näytelmissään The Primitive (1985) ja The Other Shore (《彼岸ひがん》, 1986).

Vuonna 1986 Gaolle diagnosoitiin virheellisesti keuhkosyöpä. Osoittauduttuaan terveeksi hän aloitti kymmenkuukautisen vaelluksen Jangtse-jokea seuraten. Myöhemmin hän kirjoitti matkastaan romaanin nimeltä Sielun vuori (《灵山》). Gao voitti kirjallaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ruotsin Nobel-komitea kuvasi sen muistelmia, kaunokirjallisia aineksia ja vaihtelevia kertojahenkilöitä käyttävää kerrontaa sanoin: ”Yksi niistä kaunokirjallisista teoksista, joita on mahdotonta verrata mihinkään muuhun kuin itseensä.”

Vuodet Euroopassa ja Pariisissa

Gao pakeni Kiinasta Pariisiin 1987 ja sai Ranskan pysyvän kansalaisuuden. Poliittisen Fugitives-teoksen (1989) myötä kaikki Gaon teokset kiellettiin Kiinassa, sillä teos sisälsi viittauksia Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukseen.

Teokset

Valikoima näytelmiä

• 《绝对信号しんごう》 (Signal Alarm, 1982)
• 《车站》 (Bus Stop, 1983)
• 《野人やじん》 (Wild Men, "Savages", 1985)
• 《彼岸ひがん》 (The Other Shore, 1986)
• 《躲雨》 (Shelter the Rain)
• 《冥めい城じょう》 (Dark City)
• 《声声こえごえ慢变奏そう》 (Transition of Sheng-Sheng-Man)
• 《逃亡とうぼう》 (Escape)
• 《生死せいし界かい》 (Death Sector / Between Life and Death)
• 《山海さんかい经传》 (A Tale of Shan Hai Jing)
• 《对话与あずか反はん诘》 (Dialogue & Rhetorical / Dialogue and Rebuttal)
• 《周しゅう末まつ四重奏しじゅうそう》 (Weekends Quartet / Weekend Quartet)
• 《夜よる游ゆう神かみ》 (Nighthawk / Nocturnal Wanderer)
• 《八はち月がつ雪ゆき》 (Snow in August)
• 《高行たかゆき健けん戏剧集しゅう》 (kääntämätön kokoelma)
• 《高行たかゆき健けん戏剧六ろく种》 (kääntämätön kokoelma, 1995, Taiwan Dijiao Pressin (台湾たいわん帝みかど教きょう出版しゅっぱん社しゃ) julkaisema)
• 《行路こうろ难》 (Xinglunan)
• 《喀巴拉ひしげ山やま》 (Mountain Kebala)
• 《独白どくはく》 (Soliloquy)

Suomeksi käännetty kaunokirjallisuus

• 《给我老ろう爷买鱼竿》 (Vaarin onkivapa) - novellikokoelma (tunnetaan myös nimellä Kun ostin isoisälle virvelin)
• 《灵山》 (Sielun vuori, 2003)
• 《一いち个人的てき圣经》 (Vapaan miehen Raamattu, 2002)

Runous

1970-luvulla Kiinan kulttuurivallankumouksen myötä ”uudelleenkoulutukseen” päätynyt Gao poltti lähes kaiken varhaisesta, poliittisesti arkaluontoisesta tuotannostaan. Tämän vuoksi hän ei ole julkaissut lainkaan runoteoksia. Yksi Pekingissä kirjoitettu, lyhyt, kirjailijan modernia tyyliä muistuttava runo vuodelta 1986 on kuitenkin säilynyt:

天てん葬そう台だい

宰おさむ了りょう / 割わり了りょう / 烂捣碎了 / 燃もえ一いち柱はしら香が / 打だ一声いっせい呼よび哨 / 来らい了りょう / 就去了りょう / 来き去ざ都と干ひ干ひ净净

Runo on myös käännetty englanniksi:

Sky burial

Cut / Scalped / Pounded into pieces / Light an incense / Blow the whistle / Come / Gone / Out and out

Muita kirjoituksia

• 《巴ともえ金きん在ざい巴ともえ黎はじむ》 (Ba Jin in Paris, 1979, essee)
• 《现代小しょう说技巧ぎこう初はつ探さがせ》 ("A Preliminary Examination of Modern Fictional Techniques", 1981)
• 《谈小说观和わ小しょう说技巧ぎこう》 (kääntämätön, 1983)
• 《没ぼつ有ゆう主ぬし义》 (Without -isms, "No Ideology", 1995)
• 《对一种现代戏剧的追求》 (kääntämätön, 1988, China Drama Pressin (中国ちゅうごく戏剧出版しゅっぱん社しゃ) julkaisema)
• 《高行たかゆき健けん·2000年ねん文ぶん库——当代とうだい中国ちゅうごく文ぶん库精读》 (kääntämätön, 1999, Hongkong Mingpao Pressin (香港ほんこん明あかり报出版しゅっぱん社しゃ) julkaisema)

Maalaukset

Gao on kuuluisa maalauksistaan, erityisesti sumi-e-teoksistaan. Hänen teoksilleen on järjestetty muun muassa seuraavat taidenäyttelyt:

• Le goût de l'encre, Hazan, Pariisi, Ranska (2002)
• Return to Painting, Perennial, New York, Yhdysvallat (2002)
• “无我之の境さかい·有我ありが之の境さかい”, Singapore (2005-2006)
• The End of the World, Saksa (2007)

Vastaanotto

Kiinan kansantasavallan kanta

Vaikka Gao Xingjianista ei juurikaan puhuta kiinalaismedian tai -hallinnon puolelta, Kiinan virallinen uutislehti Yangcheng Evening News (《羊ひつじ城じょう晚ばん报》) kritisoi hänen töitään vuonna 2001. Kiinalaiskolumnisti kutsui häntä "kamalaksi kirjailijaksi", ja kommentoi hänen Nobel-voittoaan "naurettavaksi". Kiinassa viettäminä varhaisvuosinaan Gaon töitä esitettiin laajalti. Eurooppaan muuton ja teosten kieltämisen myötä hänestä on kuitenkin tullut lähes tuntematon Kiinassa.

Toisten kiinalaiskirjailijoiden mielipiteitä

Gaon töiden kieltäminen herätti kiivasta keskustelua kiinalaiskirjailijoiden keskuudessa. Monet kiinalaiskirjailijat ovat sitä mieltä, että Gaon käännetyt teokset ovat avanneet Ruotsin Nobel-akatemialle uusia lähestymistapoja kiinalaiseen nykykirjallisuuteen, ja että Nobel-voitto oli positiivinen asia Kiinan kirjallisuudelle. Ennen vuoden 2000 Nobel-voittoa, jotkut kiinalaiskirjailijat, muun muassa Hu Yaoheng (胡えびす耀恒), Pan Jun (潘はん军), olivat jo arvioineet Gao Xingjianin voittavan sen. Kiinalaiskirjallisuudella on ollut suuri vaikutus Itä-Aasian kirjallisuuteen, ja sen elementtejä käytetään laajalti useissa kielissä, kuten japanissa, koreassa ja vietnamissa. Tämän lisäksi Nobelin kirjallisuuspalkinnon jo mentyä 1900-luvulla Japaniin, monet kirjailijat arvioivat sen pian saapuvan myös kiinalaiskirjailijalle.

Kunniamerkit

• 1992, Chevalier de l'Ordre des Arts et des Lettres
• 2000, Nobelin kirjallisuuspalkinto
• 2006, New York Public Libraryn myöntämä Lions Award

Aiheesta muualla

• The Voice of One in the Wilderness (Arkistoitu – Internet Archive) Olivier Burckhardtin kriittinen essee Gao Xingjianin töistä vuodelta 2001.
• Stephen C Soong ja John Minford: Trees on the Mountain: an Anthology of New Chinese Writing Julkaisija: The Chinese U.P., 1984.
• Gao Xingjian, le moderniste, La Chine aujourd'hui, 1986.
• Torbjoern Lodén: World Literature with Chinese Characteristics: On A Novel by Gao Xingjian, // Stockholm journal of East Asian Studies 4, 1993.
• Gregory B. Lee: Chinese Writing and Exile, 1993.
• Gao Xingjian, the Voice of the Individual, Stockholm Journal of East Asian Studies, 6, 1995.
• Mabel Lee: Without Politics: Gao Xingjian on Literary Creation, Stockholm journal of East Asian Studies 6, 1995.
• Gao Xingjian and "Soul Mountain: Ambivalent Storytelling, Robert Nagle, Houston, Texas, 2002.
• Mabel Lee: Pronouns as Protagonists: Gao Xingjian's Lingshan as Autobiography, 1996.
• Mabel Lee: Personal Freedom in Twentieth Century China: Reclaiming the Self in Yang Lian's Yi and Gao Xingjian's Lingshan, 1996.
• Outer one plus près you réel: dialogues sur l'écriture 1994-1997, entretiens avec Denis Bourgeois - La route of d'Aigues: l'Aube, 1997.
• Mabel Lee: Gao Xingjian's Lingshan/Soul Mountain: Modernism and the Chinese Writer, Heat 4, 1997.
• Robert Calvet: Gao Xingjian, le peintre de l'âme, Brèves No 56, 1999.
• Henry Y.H. Zhao: Towards A Modern Zen Theatre: Gao Xingian and Chinese Theatre Experimentalism.