Alfa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Latinalainen alfa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. Muita merkityksiä on sivulla Alfa (täsmennyssivu). Tänne ohjaavan sanan ”Alpha” muita merkityksiä on sivulla Alpha (täsmennyssivu).
Kreikkalainen kirjaimisto
Αあるふぁ αあるふぁ alfa Βべーた βべーた beeta Γがんま γがんま gamma
Δでるた δでるた delta Εいぷしろん εいぷしろん epsilon Ζぜーた ζぜーた zeeta
Ηいーた ηいーた eeta Θしーた θしーた theeta Ιいおた ιいおた ioota
Κかっぱ κかっぱ kappa Λらむだ λらむだ lambda Μみゅー μみゅー myy
Νにゅー νにゅー nyy Ξくしー ξくしー ksii Οおみくろん οおみくろん omikron
Πぱい πぱい pii Ρろー ρろー rhoo Σしぐま σしぐま ς sigma
Τたう τたう tau Υうぷしろん υうぷしろん ypsilon Φふぁい φふぁい fii
Χかい χかい khii Ψぷさい ψぷさい psii Ωおめが ωおめが oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Alfa (isona kirjaimena Αあるふぁ, pienenä αあるふぁ, kreik. άλφα) on kreikkalaisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain. Sillä merkitään laveaa väljää vokaalia, joka ääntyi alun perin muinaiskreikassa joko lyhyenä [a] tai pitkänä [aː], mutta nykykreikassa aina lyhyenä. Kreikkalaisissa numeroissa alfan lukuarvo on 1.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa alfaa vastaa kirjain A/a ja kyrillisessä kirjaimistossa muodoltaan samannäköinen kirjain А/а. Suomen kieleen alfa translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta a.

Muoto ja sen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfa on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (alf tai tarkemmin translitteroituna ʾalf), joka ei tosin äänteellisesti edustanut vokaalia vaan kreikkalaisille vierasta glottaaliklusiilia [ʔ]. Kirjaimen alkuperäinen muoto ilmeisesti kuvasti härän päätä, jonka kaksi sarvea osoittivat oikealle tai yläviistoon; kreikkalainen suuraakkonen Αあるふぁ on kuitenkin kääntynyt ylösalaisin, niin että ”sarvet” osoittavat alaspäin.[2] Muodoltaan pyöreähkö kreikkalainen pienaakkonen αあるふぁ puolestaan muistuttaa silmukkaa, jonka päät risteävät kirjaimen oikealla sivulla.

Variantteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaaisissa kirjaimistoissa alfa oli usein vielä ”kyljellään” foinikialaisen esikuvan tavoin. Myöhemmin se kääntyi nykyiseen asentoon.[3] Alfa oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, ja sen muoto oli niissä kaikissa suhteellisen samanlainen ja muistutti jo paljon kirjaimen nykyistä muotoa.[4]

Epigrafisissa lähteissä alfasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[5]

Latinalainen alfa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliseen foneettiseen kirjaimistoon (IPA) sisältyy erikseen niin sanottu latinalainen alfa ɑ, joka muistuttaa kreikkalaista pienaakkosta, mutta tapaa olla oikealta sivultaan suoralinjaisempi (joissain kirjasinlajeissa tai -leikkauksissa ja etenkin käsin kirjoitettaessa myös latinalainen pienaakkonen a saattaa näyttää samalta kuin latinalainen alfa, mutta usein pienaakkosessa a silmukkaosa on pienempi ja oikealta sivulta sen yläpuolelle kurottuu kaari). Foneettisessa kirjoituksessa latinalaisella alfalla merkitään laveaa väljää takavokaalia, jota suomen oikeinkirjoituksessa lähinnä vastaa a-kirjain. Latinalainen ylösalainen alfa ɒ puolestaan merkitsee vastaavanlaista mutta lavean sijasta pyöreänä ääntyvää vokaalia.

Kummastakin foneettisesta kirjaimesta on lisäksi kehitetty suuraakkonen, joka on muodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Suuraakkosia ei tarvita foneettisessa kirjoituksessa, mutta niitä voidaan käyttää pienaakkosten ohella eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.

Merkityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alfaa käytetään usein merkitsemään ensimmäistä tai merkityksellisintä.
  • Etenkin kristillisessä kuvakielessä alfa tarkoittaa alkua osana iänkaikkisuuden tai täydellisyyden symboliikkaa: alfa ja oomega = aa ja oo = alku ja loppu; viittaa Ilmestyskirjaan.[6] Nykykielessä ilmauksella A ja O tavallisesti tarkoitetaan puheena olevan asian keskeisintä tai olennaisinta puolta.[2]
  • Radioaktiivisessa hajoamisessa alfahiukkanen on radioaktiivisesta ytimestä irtoava heliumydin, joka muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista.
  • Tietokoneohjelmien kehityksessä alfavaihe on kehityksen hyvin varhainen vaihe, jossa ohjelma saattaa olla hyvinkin epävakaa. Alfavaiheen ohjelmaversiota kutsutaan alfaversioksi.
  • Alfa on espartoheinästä (Stipa tenacissima) tehdyn paperikuidun toinen nimi.
  • Alfa on a-kirjainta tarkoittava radioaakkonen.

Tietokonejärjestelmissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneissa alfa koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Merkki Unicode Selite HTML-viittaus ISO 8859-7
Kreikkalaisia ja koptilaisia merkkejä[7]
Αあるふぁ U+0391 kreikkalainen suuraakkonen alfa[8] Α
Α
Α 		0xC1
αあるふぁ U+03B1 kreikkalainen pienaakkonen alfa[8] α
α
α 		0xE1
IPA-täydennyksiä[9]
ɑ U+0251 latinalainen pienaakkonen alfa ɑ
ɑ
ɒ U+0252 latinalainen pienaakkonen ylösalainen alfa ɒ
ɒ
Latinalaisen merkistön laajennusosa C[10]
Ɑ U+2C6D latinalainen suuraakkonen alfa Ɑ
Ɑ
Ɒ U+2C70 latinalainen suuraakkonen ylösalainen alfa Ɒ
Ɒ
Matemaattisia operaattoreita[11]
∝ U+221D verrannollisuuden merkki ∝
∝
∝

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
  2. ↑ a b Korpela, Jukka K.: Kirjainten tarinoita (PDF) jkorpela.fi. 18.1.2010. Viitattu 31.10.2011.
  3. ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  4. ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  5. ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
  6. ↑ Ilm. 1:8: ”’Minä olen Αあるふぁ ja O, alku ja loppu’ sanoo Herra Jumala, hän joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias”.
  7. ↑ Greek and Coptic (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 9.7.2011. (englanniksi)
  8. ↑ a b Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Arkistoitu 19.9.2010. Viitattu 9.7.2011.
  9. ↑ IPA Extensions (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 9.7.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Latin Extended-C (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Mathematical Operators (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alfa&oldid=22765666”