Miguel de Cervantes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miguel de Cervantes
Juan Martínez de Jáuregui y Aguilarin maalaamaksi väitetty väärennös. Nykyisin tutkijat eivät usko maalauksen autenttisuuteen. Sama koskee muitakin Cervantesia esittäviä kuvia.
Juan Martínez de Jáuregui y Aguilarin maalaamaksi väitetty väärennös. Nykyisin tutkijat eivät usko maalauksen autenttisuuteen. Sama koskee muitakin Cervantesia esittäviä kuvia.
Henkilötiedot
Syntynyt29. syyskuuta 1547
Alcalá de Henares, Kastilia, Espanja
Kuollut23. huhtikuuta 1616 (68 vuotta)
Madrid, Kastilia, Espanja
Kansalaisuus espanjalainen
Ammatti kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija, sotilas
Puoliso Catalina de Salazar y Palacios
Lapset Isabel de Saavedra (suhteesta Ana Franca de Rojasin kanssa)
Kirjailija
Äidinkieliespanja
Pääteokset Don Quijote
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Miguel de Cervantes Saavedra (29. syyskuuta 1547 Alcalá de Henares – 23. huhtikuuta 1616 Madrid) oli espanjalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Don Quijote (El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha, 1605/1615).

Don Quijote on realistiseen tyyliin kirjoitettu parodia suurta yleisönsuosiota nauttineista romanttisista ritaritarinoista. Cervantesin huumori, ironinen ote ja romaanin runsas metafiktiivinen sisältö ovat keränneet runsaasti ihailijoita ja jäljittelijöitä kautta aikojen. Don Quijote on Cervantesin muun tuotannon ohella vaikuttanut merkittävästi koko länsimaisen kirjallisuuden ja fiktioperinteen kehitykseen.

Cervantesin teoksista on Don Quijoten lisäksi suomennettu myös suosittu novellikokoelma Opettavaisia kertomuksia (Novelas ejemplares, 1613) ja kirjailijan proosanäytelmät sisältävä kokoelma Välinäytöksiä (valikoima teoksesta Ocho comedias y ocho entremeses nuevas, nunca representados, 1615).

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miguel de Cervantes syntyi todennäköisesti Alcalá de Henaresissa nykyisen Madridin lähistöllä mikkelinpäivänä 29. syyskuuta 1547. Miguelin kastetodistus on päivätty 9. lokakuuta Alcalássa. Hänen isänsä oli alun perin cordóbalainen välskäri Rodrigo de Cervantes. Cervantesin äidistä, Leonora de Cortinasista, ei ole säilynyt juurikaan muita tietoja kuin syntymäpaikka, Arganda del Reyn kylä (nykyisen Madridin alueella).

Cervantesin sukujuurista on virinnyt keskustelua sen jälkeen, kun kulttuurihistorioitsija ja kirjallisuudentutkija Américo Castro esitti 1920-luvulla, että Cervantes saattaisi olla juutalaiskäännynnäistä syntyperää. Kysymys Cervantesin mahdollisista ”uuskristityistä” esivanhemmista on yhä ratkaisematta.

Cervantesin perheeseen syntyi Miguelin lisäksi kuusi lasta, nuorena kuollut Andrés (1542–1543), Andrea (1544–1609), Luisa (1546, kuollut 1620-luvulla, karmeliittanunna ja myöhemmin luostarin abbedissa), Rodrigo (1550–1600, antautui veljensä tavoin sotilasuralle), Magdalena (1553–1611) ja Juan (n. 1555, kuolinvuosi tuntematon).

Noin vuonna 1551 Rodrigo muutti perheineen Valladolidiin, jossa hänet sittemmin vangittiin maksamattomien velkojen vuoksi ja perheen omaisuus takavarikoitiin. Vuonna 1556 Rodrigo matkusti Cordóbaan hakemaan isänsä jättämää perintöä. Ei tiedetä, seurasiko kukaan perheenjäsenistä mukana.

Miguelin koulunkäynnistä ei ole kovinkaan tarkkoja tietoja, mutta uskotaan, että hän opiskeli aikanaan jesuiittakoulussa Valladolidissa, Cordóbassa tai mahdollisesti Sevillassa. Sen sijaan väitteitä Cervantesin myöhemmistä yliopisto-opiskeluista Salamancassa ei enää pidetä paikkansapitävinä.

Taiteilijan näkemys Cervantesista 1800-luvun saksalaisessa kirjallisuushistoriassa.

Vuonna 1566 Miguel asettui Madridiin, jossa hän opiskeli tunnetun humanistin Juan López de Hoyosin johdolla. Vuonna 1567 Cervantes julkaisi ensimmäisen tunnetun runonsa Serenissima reina prinsessa Catalinan syntymän kunniaksi. Vuonna 1569 Hóyos julkaisi Filip II:n kolmannen vaimon kuoleman muistoksi kirjan, jossa on neljä Miguelin kirjoittamaa runoa. Samoihin aikoihin Cervantes kiinnostui myös teatterista, kuten hän itse kertoo Välinäytösten esipuheessa.

Matka Italiaan, Lepanton taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepanton taistelu.

Vuonna 1569 Cervantes keskeytti yllättäen opintonsa ja matkusti Italiaan, jossa hän asettui pappismies Giulio Aqcuavivan palvelukseen tämän kamariherrana. Samalta vuodelta on säilynyt Miguel de Cervantesia koskeva pidätysmääräys, jossa epäiltyä syytetään erään Antonio de Siguran haavoittamisesta kaksintaistelussa. Kaksintaistelut olivat tuolloin kiellettyjä, joskaan lakia ei juurikaan noudatettu.

Tämä selittäisi Miguelin äkkiarvaamattoman lähdön, vaikkakin on mahdotonta todistaa, että pidätysmääräyksessä tarkoitetaan juuri häntä. Nuorten espanjalaisten Italian-matkailu oli tuolloin hyvin yleistä. Cervantesin monissa teoksissaan (esimerkiksi novellissa Lisensiaatti Lasinen tai Persiles y Sigismundan loppujaksoissa) ilmaisema ihastus antiikin Rooman ja italialaisen renessanssin perintöön lieneekin peräisin viimeistään tältä ajalta.

Aqcuavivan palveluksessa Cervantes kiersi vuoden ajan Italiaa, mutta erosi kardinaaliksi nimitetyn isäntänsä palveluksesta jo 1570 ja värväytyi Napolissa merisotilaaksi Espanjan laivastoon, jossa hän palveli seuraavat viisi vuotta. Aktiivipalvelukseen Cervantes astui seuraavana vuonna, ja 7. lokakuuta hän osallistui Lepanton meritaisteluun kaleeri Marquesalla. Taistelun alkaessa Miguel oli korkeassa kuumeessa, mutta hän uhmasi käskyjä ja liittyi heikosta kunnostaan huolimatta taisteluun laivan kannella. Hän sai kolme ampumahaavaa, joiden seurauksena hänen vasen kätensä halvaantui pysyvästi. Cervantes oli koko loppuikänsä ylpeä osallistumisestaan taisteluun, jonka hän näki käänteentekevänä koko Euroopan historiassa.

Lepanton taistelun jälkeen Cervantes joutui Napolissa sairaalahoitoon puoleksi vuodeksi ja palasi sen jälkeen laivaston riveihin. Seuraavina vuosina hän osallistui lukuisille meritaisteluretkille ja asui väliaikoina Napolissa.

Syyskuussa 1575 siviiliin palannut Miguel lähti paluumatkalle Espanjaan yhdessä veljensä Rodrigon kanssa Barcelonaan purjehtivalla kaleeri Solilla.

Vankina Algeriassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miguelin ja Rodrigon paluumatka päättyi kuitenkin lyhyeen, kun pohjoisafrikkalaiset muslimimerirosvot hyökkäsivät alukseen ja ottivat miehistön jäsenet panttivangeiksi. Cervantesilla oli mukanaan suosituskirjeitä korkeilta tahoilta. Niiden ansiosta merirosvot päättelivät hänen olevan tärkeä henkilö, ja niin Cervantesin lunnaiksi asetettiin erittäin korkeat 500 kultaescudoa.

Cervantesit eivät pystyneet maksamaan Miguelista ja Rodrigosta vaadittuja lunnaita. Cervantes vietti seuraavat viisi vuotta orjana Algerissa. Hän järjesti kaikkiaan neljä joukkopaon yritystä, mutta jokainen niistä epäonnistui; Cervantes otti joka kerralla syyn omille niskoilleen pelastaakseen vankitoverinsa ankarilta rangaistuksilta. Vankeustuomioista ja kidutuksesta huolimatta Cervantes jatkoi vapautumisyrityksiään koko vankeusaikansa.

Vuonna 1577 Leonora de Cortinas yritti ostaa poikansa vapaiksi kokoon saamillaan rahoilla, mutta ryöstäjät eivät suostuneet vapauttamaan molempia veljeksiä vajaasta summasta. Miguel päätti asiasta nuoremman veljensä hyväksi, ja Rodrigo pääsi palaamaan Espanjaan kahden vuoden vankeuden jälkeen.

Toukokuussa 1580 trinitaarimunkki Juan Gil onnistui lopulta lunastamaan Cervantesin vapaaksi veljeskuntansa keräämällä 300 escudolla, joihin Algerin kristittyjen kauppiaiden parissa suoritetun nopean keräyksen ansiosta saatiin lisätyksi puuttuvat kaksi sataa. Pelastus tapahtui viime hetkellä, sillä viimeisimmästä pakoyrityksestään tuomittu Cervantes aiottiin siirtää Osmanien valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin orjuuteen.

Almagron näyttämöpiha La Manchassa on Espanjan ainoa alkuperäisessä asussaan säilynyt teatteri Cervantesin aikakaudelta.

La Galatea ja varhaiset näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1580 Cervantes palasi lopulta Espanjaan. Seuraavana vuonna hän osallistui kuninkaan nimittämänä asiamiehenä vasta Espanjaan liitetystä Portugalista Oraniin suuntautuvaan salaiseen tehtävään. Tehtävän päätyttyä hän anoi 1582 virkaa ”Uuden Intian” siirtomaista. Anomus hylättiin ja Cervantes siirtyi takaisin Madridiin.

Madridissa Cervantesilla oli suhde naimisissa olleen näyttelijätär Ana Franca de Rojasin kanssa. Suhteesta syntyi Cervantesin ainoa tytär Isabel de Saavedra vuonna 1584. Cervantes tunnusti tyttären omakseen ja Ana Francan kuoltua 1599 Isabel muutti isänsä luo asumaan.

La Numancian käsikirjoituksen ensimmäinen sivu. Käsikirjoitus n:o 15.000, Espanjan Kansalliskirjasto.

Joulukuussa 1584 Cervantes meni yllättäen naimisiin Esquiviasissa asuvan Catalina de Salazar y Palaciosin kanssa. Morsian oli vasta 19-vuotias, ja hänen myötäjäisensä eivät olleet mainittavat. Avioliitosta ei syntynyt lapsia, eikä sen uskota olleen kovinkaan onnellinen. Pari muutti erilleen vain parin vuoden avioliiton jälkeen, eikä Cervantes koskaan viittaa vaimoonsa omaelämäkerrallisissa teksteissään. Yhteiseen talouteen Cervantes asettui vaimonsa kanssa uudelleen vasta 1600-luvun alkuvuosina.

Cervantesin ensimmäinen merkittävä teos La Galatea ilmestyi Madridissa vuonna 1585. Saavuttamattoman naispäähenkilönsä mukaan nimetty Galatea oli tyyliltään muodikas paimenromaani. Estetiikaltaan sievistelevä, idealisoituja ”paimenhahmoja” paratiisimaiseen ympäristöön sijoitteleva ja rakkauden ongelmia pohdiskeleva pastoraali-idylli ei jälkeenpäin tarkasteltuna ollut Cervantesin ominta alaa, vaikka hän yrittääkin tuoda tyylilajiin jonkin verran realismia ja huumoria.

Galatean tarina jää kesken ensimmäisen osan kuudennen kirjan lopussa. Viimeisinä vuosinaan Cervantes lupaili teostensa esipuheissa Galateaan mielistyneelle mesenaatilleen Lemosin kreiville jatko-osaa kerta toisensa jälkeen, mutta luultavasti hän ei itse suhtautunut ajatukseen enää kovinkaan vakavasti.

1580-luvun alkuvuosina Cervantes kirjoitti lukuisia näytelmiä ja nautti hetkellisesti suosiota näytelmäkirjailijana. Riittäväksi tulonlähteeksi näytelmistä ei kuitenkaan ollut, ja monien muiden varhaisempien näytelmäkirjailijoiden tavoin Cervantes jäi pian Lope de Vegan uudenlaisen teatteriestetiikan varjoon.

Ajanjakson näytelmistä meidän päiviimme on säilynyt käsikirjoituksina ainoastaan kaksi kappaletta. Omana aikanaan menestyksekäs ja jälkipolvienkin arvostama nelinäytöksinen historiallinen tragedia La Numancia kertoo roomalaisten sotilaiden piirittämäksi joutuneen kelttiläisen Numantian kaupungin asukkaista. Näytelmä sisältää runsaasti myyttisiä aineksia. Los tratos de Argel (Algerin tapainkuvaus) on Cervantesin omiin kokemuksiin pohjautuva kuvaelma kristittyjen vankien elämästä ja kohtaloista Algerissa.

Andalusia, Don Quijoten syntyvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Don Quijote
Casa de Medrano. Cervantesin oletettu vankikoppi Argamasilla de Albassa.

Cervantesin ja Catalina de Salazarin muutettua erilleen Miguel matkusti Andalusiaan, missä hän suurimmaksi osaksi vietti seuraavat 20 vuotta alituista liikkeellä oloa edellyttävissä valtion pikkuviroissa, ensin Voittamattoman armadan varainhankkijana ja sittemmin veronkerääjänä. Väliaikoina Cervantes majaili pääasiassa Sevillassa, joka oli tuolloin Espanjan suurin ja vilkkain kaupunki siellä sijaitsevan siirtomaa-asioiden hallinnon ja linjalaivojen päätesataman ansiosta.

Cervantesin kotitalo Valladolidissa, missä kirjailija asui vuosina 1604–1606. Kuva talon puutarhasta.

Cervantes ajautui vararikkoon, tuomittiin kirkonkiroukseen ja vangittiin tiettävästi ainakin kahteen otteeseen (1597 ja 1602) epäselvien tilien ja murron vuoksi. Istuessaan tuomiotaan Argamasilla de Alban vankilassa La Manchassa Cervantes sai ajatuksen Don Quijoten kirjoittamisesta. Alkuperäinen idea teokseen on lähtöisin pienestä kansankirjasesta nimeltään Entremes de los Romances, jossa romanssien lukeminen sekoittaa maalaismiehen pään. Kansallisen ja kansainvälisen menestyksen Don Quijotesta tekivät kuitenkin Cervantesin taiteelliset ratkaisut, kuten moniulotteinen huumori, toden ja fantasian välinen ristiriita, jokapäiväisten tapahtumien ja ihmisten kuvaus sekä arkikielen ja erilaisten slangien tuominen kaunokirjallisuuteen.

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Don Quijoten ensimmäinen osa ilmestyi 1605, ja seuraavana vuonna Cervantes palasi Madridiin, jossa hän vietti lopun elämänsä asuen samassa taloudessa vaimonsa, tyttärensä ja kahden naimattoman sisarensa kanssa. Cervantesin taloudellinen asema ei sanottavasti parantunut hänen viimeisinä vuosinaan huolimatta hänen myöhempien teostensa laajasta suosiosta. Cervantes oli nimittäin pakotettu myymään teostensa kustannusoikeudet kertasummista kirjanpainajille. Vuonna 1609 Cervantes liittyi ajan tavan mukaan maallikkoveljenä Olivarin Pyhän Sakramentin Orjien (la Congregación de los Esclavos del Santísimo Sacramento del Olivar) veljeskuntaan.

Don Quijote saavutti suuren suosion myös Espanjan ulkopuolella, kun teos alkoi pian ilmestymisensä jälkeen levitä ympäri Eurooppaa lukuisina käännöksinä. Varhaisin tunnettu suomennos on Pekka Ikosen lyhennelmä Don Quixote de la Mancha eli ritari surullisen muodon ritaristosta vuodelta 1877. Cervantesia suuresti ihaillut Aleksis Kivi tutustui aikanaan teokseen ruotsinkielisenä käännöksenä. J. A. Hollon klassinen täydellinen suomennos ilmestyi vuosina 1927–1928. Jyrki Lappi-Seppälän uusi suomennos ilmestyi 2013.

Miguel de Cervantesin idealisoitu muotokuva teoksessa Retratos de Españoles Ilustres (Kuuluisien espanjalaisten muotokuvia), 1791.

Opettavaisia kertomuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Opettavaisia kertomuksia

Vuonna 1613 Cervantes julkaisi kaksitoista novellia sisältävän käänteentekevän, lähes kaikkia aikansa tyylilajeja hyödyntäneen kokoelman Novelas ejemplares (suom. Opettavaisia kertomuksia), jolla on ollut suuri vaikutus niin myöhempään romaanikirjallisuuteen kuin novellitaiteeseenkin. Teosta pidetään yleisesti Cervantesin merkittävimpänä Don Quijoten jälkeen, ja on sanottu että yksin sillä Cervantes olisi saanut nimensä kirjallisuuden historiaan. Opettavaisia kertomuksia on Don Quijoten ja Ocho comedias y ocho entremeses -kokoelman lyhyiden farssien ohella säilyttänyt suosionsa aina tähän päivään saakka.

Opettavaisten kertomusten käännöksiä vieraisiin kieliin alettiin julkaista pian teoksen ilmestyttyälähde?. Uusia käännöksiä ilmestyy yhä tasaisesti eri puolilla maailmaa. Walter Streng-Renkosen neljän novellin suomennosvalikoima Novelleja ilmestyi 1936. Arto Rintalan täydellinen suomennos, samalla ensimmäinen yksittäisen henkilön suorittama koko teoksen käännös, ilmestyi vuonna 2007.

Viaje del Parnaso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1614 ilmestyi Cervantesin kunnianhimoisin yritys lyriikan alueella, oman aikansa kirjallisuutta hyväntahtoisesti arvosteleva allegorinen runoelma Viaje del Parnaso (Matka Parnassolla), joka sisältää runsaasti omaelämäkerrallista ainesta. Muutamien tunnetumpien sonettien, kuten satiirisen Al Túmulo del Rey Felipe en Sevilla (”Kuningas Filipin haudalle Sevillassa”) tai kirjailijan itsensä arvostaman Celos´in (”Mustasukkaisuus”) ohella Viaje del Parnaso on Cervantesin runomuotoisista teksteistä merkittävin, joskaan Cervantesin runouden ei yleisesti katsota nousevan samalle tasolle hänen proosansa kanssa.

Don Quijote II, Ocho comedias y ocho entremeses nuevas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Don Quijote
Pääartikkeli: Välinäytöksiä
Gustave Dorén kuvitusta Don Quijoteen.

Alonso Fernández de Avellenada-pseudonyymin taakse piiloutuneen tuntemattoman tekijän kirjoittama Don Quijoten jatko-osa sai Cervantesin kiiruhtamaan oman teoksensa kirjoittamista, ja kauan odotettu toinen osa ilmestyi viimein vuonna 1615.

Samana vuonna ilmestyi Cervantesin uusien näytelmien kokoelma Ocho comedias y ocho entremeses nuevas, joka sisälsi kahdeksan pitkää, runomuotoista näytelmää (comedias) ja kahdeksan proosamuotoon kirjoitettua lyhyttä farssia, pitkien näytelmien tauoilla esitettävää välinäytöstä (entremeses). Yhtäkään näytelmää ei ollut esitetty ennen kirjan julkaisua, mutta varsinkin tarkkanäköiseen havainnointiin ja verbaaliseen ilotulitukseen pohjautuvista välinäytöksistä tuli myöhemmin hyvin suosittuja ja niitä esitetään edelleenkin.

Arto Rintalan kääntämä suomennosvalikoima Välinäytöksiä (2011) sisältää kaikki kahdeksan kokoelman välinäytöstä ja Espanjan varhaista teatterihistoriaa tarkastelevan Cervantesin esipuheen.

Cervantesin pidemmät näytelmät ovat jääneet myöhemminkin suhteellisen vähälle huomiolle. Maininnan arvoinen on kuitenkin esimerkiksi pitkä komedia Pedro de Urdemalas (Pahanilkinen Pedro), jonka päähenkilö, veijarimainen mustalaispoika, huijaa hyväuskoisia ihmisiä monissa eri rooleissa, ja päättää kappaleen lopussa ryhtyä näyttelijäksi.

Los trabajos de Persiles y Sigismunda

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cervantes itse piti pääteoksenaan myöhäisantiikin filosofisen seikkailu- ja rakkausromaanin perinteestä, sekä Olaus Magnuksen ja Saxo Grammaticuksen pohjoisen Euroopan kuvauksista ammentavaa viimeistä romaaniaan Los trabajos de Persiles y Sigismunda – historia setentrional (Persilesin ja Sigismundan harharetket. Tarina pohjoisen mailta.). 1600- ja 1700-luvuilla Cervantesin viimeiseksi jäänyt romaani olikin hyvin suosittu ja sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä tuolloin muodissa olleen ”herooisen romaanin” esikuvista.

Fantasiaa ja realismia yhdistelevä Persiles y Sigismunda kertoo kahden pohjoisen valtakunnan kruununperillisten matkasta Euroopan halki Roomaan, jossa heidän on määrä astua avioliitoon paavin vihkiminä. Pääjuoneen yhdistyy suuri määrä lyhyitä sivukertomuksia ihmisistä ja tapauksista, joita rakastavaiset kohtaavat matkan varrella.

Myöhempinä vuosisatoina teos on jäänyt vähemmälle huomiolle, eikä sitä ole tutkittu kovinkaan syvällisesti. Cervantes kirjoitti Persiles y Sigismundan kuuluisan esipuheen kuolinvuoteellaan, ja Catalina de Salazar julkaisi teoksen postuumisti vuonna 1617.

Cervantes antoi viimeisinä päivinään munkkilupauksen, ja hänet haudattiin fransiskaaniveljen viitassa Madridissa myöhemmin 1600-luvulla perusteellisesti remontoituun trinitaariluostariin, jossa vainajien ruumiit ovat remonttien aikaisten siirtojen vuoksi sekoittuneet ja tunnistamattomia. Cervantesin luiden löytämiseksi perustettiin vuonna 2011 hanke, jonka takana olivat Espanjan kuninkaallinen kieliakatemia, Kuninkaallinen historia-akatemia ja Madridin arkkipiispa. Hankkeeseen oli varattu 100 000 euron suuruinen summa, ja sen piti valmistua vuonna 2016, jolloin Cervantesin kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta.[1]

Cervantesin ruumis tunnistettiin keväällä 2015 ja haudattiin virallisin menoin kesäkuussa samaan kirkkoon, johon ruumis oli aiemminkin haudattu.[2]

Cervantesin ja Shakespearen kuolinajat sattuivat samalle päivämäärälle. Tuolloin Espanjassa oli jo käytössä gregoriaaninen kalenteri, mutta Englannissa seurattiin vielä juliaanista kalenteria. Gregoriaanisen kalenterin mukaan Shakespeare kuoli 3. toukokuuta. Yhteensattuman kunniaksi Unesco julisti 23. huhtikuuta kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi (World Book and Copyright Day; katso myös Kirjan ja ruusun päivä). Cervantesin mukaan nimetty Alicanten yliopiston ylläpitämä Biblioteca Virtual Miguel de Cervantes[3] on maailman laajin espanjankielistä kirjallisuutta ja historiallisia teoksia sisältävä tietokanta.

Cervantesia esittävä vahanukke.
Cervantesin patsas Naupaktosin satamassa.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cervantes Saavedra, Miguel de: Don Quijote. ((El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha, 1605/1615.) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Runot tulkinnut Jukka Koskelainen.) Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-34901-4
  • Cervantes Saavedra, Miguel de: Mielevä hidalgo Don Quijote manchalainen. ((El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha, 1605/1615.) Suomentanut J. A. Hollo (1. painos 1927–1928). Runot sommitellut Yrjö Jylhä. Kuvittanut Gustave Doré. Nimeke selässä ja irtopäällyksessä: Don Quijote) Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30302-X
  • Cervantes Saavedra, Miguel de: Opettavaisia kertomuksia. ((Novelas ejemplares, 1613.) Suomennos ja selitykset: Arto Rintala. Esipuhe: Liisa Saariluoma. 2. korjattu painos) Turku: Faros-kustannus, 2008. ISBN 978-952-5710-06-9
  • Cervantes Saavedra, Miguel de: Välinäytöksiä. ((Valikoima teoksesta Ocho comedias y ocho entremeses nuevas, nunca representados, 1615.) Suomennos, selitykset ja esipuhe: Arto Rintala) Turku: Faros-kustannus, 2011. ISBN 978-952-5710-17-5
  • Bloom, Harold (toim.): Miguel de Cervantes (Modern Critical Views). Chelsea House, 2005. ISBN 0-7910-8138-9
  • Canavaggio, Jean: Cervantes. Espasa-Calpe, 2004. ISBN 84-670-0407-X
  • Cascardi, Anthony J. (toim.): The Cambridge companion to Cervantes. Cambridge: Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-66321-0
  • El Saffar, Ruth S. (toim.): Critical essays on Cervantes. Boston: Grant & Cutler, 1986. ISBN 072930020X
  • González de Amezua y Mayo, Agustín: Cervantes creador de la novela corta española, 2ª edición. Madrid: España Consejo Superior de Investigaciones Científicas, 2001. ISBN 84-00-05227-7
  • Hiltunen, Jari Olavi: Abrahamin korpus - Galaktista runousoppia suurten kertomusten tähtisumuista, s. 111-168 (Cervantes). Sastamala: Warelia, 2022. ISBN 978-952-3870-1-47
  • Rey Hazas, Antonio y Sevilla Arroyo, Florencio: Cervantes: vida y literatura. Madrid: Ayuntamiento de Madrid, 1996. ISBN 84-206-4668-7
  • Saariluoma, Liisa: Muuttuva romaani. Hämeenlinna: Karisto, 1989. ISBN 951-23-2634-5
  • Tarkiainen, Viljo: Cervantes. Porvoo: WSOY, 1918.
  • Tuulio, Tyyni: Espanjan kirjallisuuden historia. Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-330-1
  • Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia. BTJ-kustannus, 2009. ISBN 9789516927216

Verkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Johanna Kippo, Tutkijat etsivät Cervantesin hautaa Espanjassa, Helsingin Sanomat 31.7.2011 sivu B 4
  2. ↑ Mikko Kuusisalo: Cervantes sai viralliset hautajaiset 400 vuotta kuolemansa jälkeen 12.6.2015. Ylen uutiset. Viitattu 12.6.2015.
  3. ↑ Biblioteca Virtual Miguel de Cervantes

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Miguel de Cervantes.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Miguel_de_Cervantes&oldid=22539380”